Translate

4.1.2017

Pikkutalon joulua kuvina





Jouluna kotona pitää tuoksua hyasintille...


Ja joululeivonnaisille, mausteille,
kanelille ja vaniljalle. 
Kuvassa uunissa paistettua juustokakkua. 
Glögijuustokakusta en älynnyt ottaa 
kuvaa! Dääm. 


Keskimmäisemme 3D-printterillä valmistamia 
lumihiutaleisia kuusenkoristeita. 
Aurinkokin löysi ne leikkiäkseen niillä hieman.


Lumihiutaleet sopivat mainiosti olohuoneen 
toiseen pieneen joulukuuseen. 



Tähtitaivas syntyi olohuoneen ikkunaan 
vanhasta valonauhasta. 


Tämä pullea piparipoika on jo tosi 
vanha joulukoriste... 



Joulukortit laitoin pyykkipoikien avulla 
naruun eteisen ja aulan välille.


Siellä roikkuivat kaikki suloiset kortit.



Käykö sinulle koskaan näin: 
 ollessasi kokkailemassa välipalaa 
päätätkin viedä pöytäliinan pyykkiin, 
takaisin tullessasi näet kamerasi joten hei, 
nythän voisitkin ottaa kuvan minikuusesta
ja kääks, unohdat että keittiö jäi tähän 
kuntoon ja niin kuva jää arkistoon 
muistuttamaan adhd-päivästäsi. =) 



Kaik tortut män. 



Jouluruusunen on kasvattanut uusia 
lehtiä. Pidän sitä viileällä ikkunalla 
jotta se kestäisi muutaman kuukauden 
sisätiloissa ja pääsisi ulos kasvamaan. 


Talon rakkaita tukipuita. 
Tuo nupikin on alkuperäinen. 
Kukaan ei ole muistanut ottaa sitä irti. 
Se piti alkujaan pinkopahvia väliseinässä 
joka tuossa kohtaa oli. Jääköön nupi 
siihen paikkaansa, johon joku sen 
yli 70 vuotta sitten naputti. 


Siskolta saapuneen lahjapaketin koristeena 
oli tällainen suloinen kranssi. 





Vaikka kaikki Muruset eivät olleet 
fyysisesti jouluna paikalla, 
ovat he mielessä. Aina. 



Pikkukuuset olen napannut 
pihasta sellaisista paikoista 
joissa ne eivät oikeastaan olisi 
voineet jatkaa kasvuaan. 

Juhlaan NIIN sopivan tyynyn sain lahjaksi.




Tämän suloisen ruusukynttilän sain myös
lahjaksi ja vannon, etten ikinä raaski 
polttaa sitä! 



Tuoli odottaa kirjaa ja lukijaa. 
Kun Hani käynnistää pleikkarin 
hän kääntää tuolin toiseen suuntaan 
kohti tv:ta ja siitä tulee pelituoli.


Joulunameja. 
Ihanat Muruset muistivat Hanin pitävän 
vihreistä kuulista, ja minun mm Da Capoista, 
joista ei nyt sitten tullut kuvia... 

Lainataan kuva Fazerin 
sivulta. Niitä on muutes 
enää varmaan tuon verran jäljellä 
suklaajemmakaapissa.
=D 



Peräkammarin pojat hyllyllään. 



Tähtiainesta. 






Eräänä jouluna blogiystäväni Allu lähetti 
minulle saksalaisen suklaakonvehtirasian jonka 
kannen säilytin askartelukaapissani. Nyt leikkasin 
siitä pakettikortit joululahjoihimme. 
Ei kannata heittää hyviä askartelutarvikkeita 
pois, kun ei yhtään tiedä koska niitä 
tulee tarvitsemaan. =) 





Ja hyasintit tuoksuvat... 


Jos ne tuoksuvat mielestäsi liikaa, 
siirrä ne kylpyhuoneen ilmanraikastimiksi. 
Toimii. =) 



Tässä yksi joululahjani, 
oikein toive-sellainen. 

Valkoinen Pinacolada-pullo oli vuosia lojunut 
baarikaapissa, sisällön muututtua omituisen 
makuiseksi, joten kaadoin loput tiskialtaaseen. 
Pullo oli mielestäni liian hieno heitettäväksi 
lasinkeräyspisteen lasimurskan joukkoon joten 
pesin sen ja kysyin Hanilta voisiko siitä tehdä 
vaikka lampunjalan? Mies otti tosissaan ideani, 
haki timanttiporanterän ja äkkiä pullon alaosassa 
oli siisti reikä johtoa varten. Johdon ja muut osat hän 
osti lähikaupastamme Tokmannilta ja Lahdessa käydessämme 
löysimme sopivan varjostimen lamppuun Clas Ohlsonilta. 

Voi, lamppu on ihana. 
Rakastan. 
Hania 
ja lamppua. 


Joulukorttinauha eteisestä katsottuna. 
Sohvatkin ovat taas jo ilman päällisiä, 
irtopäälliset ovat joskus vähän rasittavia. =) 



Eteisessä on taas villasukkakori vierailijoille 
jotta varpaitaan ei palelisi lattioillamme. 

Terassin kynttilälyhdyt ovat tuossa vain 
tilapäisesti. Ulkona tuuli niin kovin että siirsin 
lyhdyt varmuuden vuoksi turvaan yöksi. 



Siinä oli joitakin joulukuviamme. 
Nyt joulu on jo kerätty laatikoihin 
odottamaan ensi joulua.