Alakuloa

Vaikka päivä kurssilla oli mukava
niin tuo uutinen veti maton alta:

Voi Kiril... =(



Miun matuska-Mamani laittoi tekstiviestin:
"Niin. Kun kaikkien on pakko mennä.
Valitettavasti nyt oli Kirkan vuoro."



Olit vieras,
mutta kuitenkin niin läheinen....




Uneen harso piirteet luo,
ja hämärtää.
Olet siinä hetken,
lämpö hämyyn jää.
Sua tahdon turhaan
tuntein koskettaa,
jää yö,
tumma tyhjyys...

Sä surun pyyhit silmistäni pois...
Säv&san: K.Halonen, K.Jernström, V.Salmi

Voittaispa lotossa!

Voittaispa lotossa ja saisi maksettua kaikki velkansa pois!
Sitten matkustaisi kaikkien rakkaidensa kanssa jonnekin
lämpöiseen pitkäksi aikaa...




Vaikka loppuelämäksi...

Esikoisen eka loma

Jake saapuu tänään lomalle!
Ekalle semmoiselle!
Kuulema kaverin kyydillä.
Ajaisvat vaan varovasti...

Kokkaan hälle jotain hyvää ja sauna odottaa
ja omat vaatteet...

Jee!
Ihanaa sulkea haliin
kauan (kaksi viikkoa) poissa ollut esikoinen... =)




Edit: sunnuntaina klo: 11.19
Ehdin jo pikkuhiukkasen huolestua, kun esikoinen saapui vähän
myöhässä. Mutta saapui sitten kuiteskiin!
Ja heti ovella haisteli että
-nam, sää oot leiponu!
Oli Pehmeää piparikakkua ja sunnuntaille suklaakaakkua. =)

Ihmeteltiin pojan ohuelta vaikuttavaa asustusta ja särmäreitä. =)


Jakella on aikamoinen yskä, ja lääkitsimme häntä hänen omilla vanhoilla
yskänlääkkeillään...

Kohta saavat omatekoista muusia ja kasslerpihvejä
ja jälkkäriksi ois sitä suklaakakkua vaniljajäätelöllä.

Poikasella on vielä huominenkin lomaa
ja pääsee hakemaan ajokorttinsa. =)

Lapsiparkani!

Nunnukka tuli eilen bussista ja alkoi heti kiskoa kenkiä jalastaan ja kailotti
samaan aikaan:
"Meillä olikin tänään ihan pikkuinen bussi. Se jätti taas tohon sinisen talon kohdalle!
Ja arvaas, se mukava bussikuski alko mun kohdalla juttelemaan, että yhtenä päivänä kun hän jätti matkustajia ulos tässä kohtaa niin sun äitis meinas mennä väärään taloon, ja mä keskeytin sen ja sanoin että
- Joo mä tiedän!"

Hehee!
Lapsiparka!
Mistä se kuski tietää että Nunnukka on mun tytär?
Miihkalinkin kuski on huomannut olevan Nunnukan veli.
Hmmm... Ollaanko me niin samannäkösiä? =)
Vai johtuneeko siitä, että me kaikki kiitetään
kyydistä bussikuskia...?







Miulle tulee muutes joskus bussissakin paha olo
jos istun taaempana.
Miun pitää nähdä koko ajan tie, minne mennään
ja mitä tapahtuu. Siksi jään ihan eteen istumaan. =)
Ja matkapahoinvoinnin syyhän on korvissa olevissa
tasapainoelimissä...
Toisin sanoen korvieni välissä. =)





.

Miksi?

-Miksi ei järviparka pääse jäätymään?
-Mitä miettii kalat veden alla?

-Ei päästä järven jäälle hiihtämään.
-Tai luistimet jalassa viuhtomaan
lätkää mailoilla ylämummaan?
-Ei edes päästä mäkeä laskemaan?
Kun ei oo luntakaan.

-Siksei napakelkkaakaan voi laittaa
ja nuotiolla jäällä paistaa makkaraa.
Niinkuin aina ennen talvisin.
-Miksei sit talvi tullut takaisin?

Näitä ihmettelee
pilkkijäpoika murheissaan,
hoidetuin pilkkikuvineen,

-ja huokaisten kalat veden alla.










Runotorstaille ja
Valokuvatorstaille

Keskimmäisen puvustusta

Miihkalin lukio-opiskelut ovat tulleet siihen pisteeseensä,
että hänellä on seuraavaksi Vanhojenpäiväntanssit, ensi kuun puolivälissä...
Pukua olemme etsineet.

Eh, erittäin edullista... =)

Kengiksi lainataan esikoisen nahkakenkiä, samoin hänen yhtä kravattiaan.
Oma valkoinen paita on Miihkalille löytynyt, mutta se puku...

Ensin meinattiin ostaa pelkkä takki, kun pojalla on uudet tummat housut.
Mutta ehkä sen olisi sit hienompaa kuitenkin olla ihan kokonainen puku.
Ihan eka oikea puku pojalla...

Hui. Ensi vuonna hänkin tietty tarvii jonkinlaisen penkkaripuvun!
Ylioppilaspukuna käy sitten tuo vanhojenpäivänpuku...

-Ja hänkin saa takuulla kohtapuoleen myös kutsun armeijaan,
ja saa ylleen vihreitä pukuja puolentoista vuoden päästä...


-Mihin se aika on hujahtanut?






*lähtee treffeille Miihkalin kanssa miestenvaatehtimoon...*

Varo sauvoja!

Sauvakävely on muotia.
Sauvakävely tekee hyvää.
Sauvakävely on terveellistä.

Vai onko aina?


Useasti sauvakävelijät unohtavat sauvansa,
jos tapaavat reissullaan vaikkapa juttukaverin.
Yhtäkkiä mumma tai paappa laittaakin sauvat kainaloonsa
ja kääntyessään katsomaan kuka takana kävelee,
sauvat kääntyvät mukana takanatulijan eteen.

Sama tapahtuu, jos menet sauvakävelijän perässä
bussiin. Sauvat ovat yhtäkkiä silmiesi tasolla,
vaakatasossa. Myös rappuja ylöspäin mennessäsi
saatat olla vaarassa saada jonkun sauvojen piikit silmiisi...

Ja kaupoissa sama juttu: koskaan ei voi tietää, kääntykö
käsissään vaakatasossa tai kainaloissaan sauvoja kuljettava
immeinen jonnekin suuntaan, kumartuuko hän kenties
vai meneekö hän suoraan eteenpäin.

Muista siis varovaisuus lähestyessäsi sauvailijaa.

Omalle sauvakävelijäsukulaiselle olisi hyvä hankkia
kokoontaitettavat kävelysauvat...

-Kaikkien terveyden vuoksi. ;D

Naiskokki unessani

Näin toissayönä hassua unta. Näen tosi usein hassuja unia!
Unissani elän usein vaikka minkälaisissa seikkailuissa. ;D
Joskus tosin näen painajaisia koko yön...

Tämä uni oli kuitenkin hauskimmasta päästä:

Olin jossain TALOSSA. (Haaveissa on päivin ja öin että löydän joskus TALON jossa voin ja saan asua...)
Kokkailin vaaleassa, avarassa keittiössä omenapiirakkaa josta tulikin erityisen herkullista! Siihen tuli päällystäksi jotain vaaleaa vaahtoavaa ja piiraan maku oli suussasulava. Sitten ovikello soi, ja TV-kokki Teresa Välimäki oli ovella. Ihan kuin hän olisi ollut miun vanha tuttu! Hän tuli sisälle ja halusi maistella tuota mun piirakkaa.
(Keittiö oli lähellä ulko-ovea siis...)

Hän sai maistiaispalan ja tykkäsi kovin mutta oli hyvin totisen näköinen.
Hän kaivoi esiin lehtiön ja kynän ja halusi kirjoittaa ylös, mitä olin piirakkaan laittanut.
Mie vein piirakan piiloon, pois, jonnekin kylmiöön ja Teresa perässä kynän ja lehtiön kanssa ja utelee edelleen
jotta mitä piirakkaan tulee? Mutta mie en halunnut kertoa ainesosia hänelle, sanoin että se on MUN piirakka eikä sitä julkisteta eikä siitä tehdä telkassa tunnettua! ;D

Samalla voivottelin jotain tuuletuskanavaa, joka ei vetänyt ilmaa millään ja tuo Teresa sanoi, että joo, aikoinaan hän on jo puhdistanut ilmastointia, kun sinne kerääntyy kasveja..
(Oliko talo ollut ennen hänen?) Ja kun katsoimme kanavaan, siellä roikkui kuin liaaneina ruusupavun varsia ja aivan söpö ruusupavun kukka.. vaikka varret olivat alhaalta poikki. Unessa oli jotenkin muka ihan selvää, että kun olemme muuttaneet (?) taloon sinne on tullut kosteutta ja nuo ilmastointikanavassa olleet vanhat oksat ovat ruvenneet viheriöimään...;D
-No ilmankos tämä ei vedä, mää tokaisin unessa ja aloimme repiä alas köynnöksiä valkoisesta putkistosta.
Teresakin unohti piirakan...;D

Unessa katsoin ulos ikkunasta, puutarhaan, tyytyväisenä ja levollisena, ja huoneen puolella ikkunalaudalla
oli sammalta ja siinä sammaleessa kasvoi sininen yksinäinen orvokki...
Enkä mie unessa pitänyt sitäkään mitenkään ihmeellisenä. Ilostuin orvokista! ;D


Kaikkea se alitajunta tuokin unissa esiin...

Järvi jähmettyi viime yönä

Ja siitä piti saada kuvia. Vaikka kurkkukipuisena.



Joten kauppamatkalla
hiippailin kameran kanssa pitkin järvenrantaa,
suu kaulaliinan peitossa...

Oli kaunista. Kuulasta.

Kurkin puiden takaa hohtavan haurasta
jääntuloa lupailevaa veden pintaa...

Ja oksien lomasta.
Tervalepän pampuloiden katveesta.


Muutama sauvakävelijämummo
ohimennessään kyseli:
-Tuleekos hyviä kuvia?

-Toivottavasti,
vastasin

ja piilottelin
maalarinteipillä
paikkailtua kameraa. =)

Maailma

Maailma
On niin avara
Jos en enää löydäkään
Heitä kaikkia...





















Runo- ja valokuvatorstaihin....

Esikoinen on perillä

Esikoinen laittoi vihdoin tekstiviestiä:

"Sain yläsängyn.
Rentoa meininkiä.
-Vielä. ;D"


Eilen hän luki netistä jonkun kaverin kertomaa,
kun *kouluttaja piti ekaa puhetta porukoille:

"Koulutin ennen koiraani.
Koira kuoli.
Nyt koulutan teitä..."







*Emmää tierä armeijasanastoa enkä niiden heppujen nimityksiä...=)

Uni karttelee

Uni ei tule.
Jännittää...
Esikoinen lähtee tänään armeijaan...

Aikoo tossa aamupäivällä hypätä junaan....

Saappaat jalkaan?

Todettakoon vielä,
etten mie sitä lumitulvaa ja pakkasta nyt niin kaipaa,
mutta on tämä aika OUTOA, kun ei talvikaan ole niinkuin ennen.

-Kun mikään ei ole niinkuin ennen... ;D






Pienet, päiväkoti-ikäiset lapset ovat tarvinneet YLI-ylipitkän kauden kuravaatteitaan ja kumisaappaitaan, ja tämä on ollut hoitajille ja vanhemmille ylenmäärin hankalampaa kuin lasten pakkaspukeminen.

Flunssatkaan eivät parane, kun ei tule pakkasia puremaan pöpöjä...

Toisaalta kauppoihin on ilmestynyt ihania kumisaappaita, ja olen jopa nähnyt paljon kumisaappaisiin pukeutuneita aikuisia kaupungissakin...
- Ja jopa naisillekin on suunniteltu ja hyllyille ilmestynyt ihquja kumppareita.
Sellasia ihania, joissa on englanninkielisiä sanoja... ;D

(Tosin mie haluaisin saappaat, joissa lukee italiaksi jotakin ihanaa... ;D )


Pahus, kun en löytänyt kuvaa tekstikumisaappaista.
Löytyi vain pinkit saappaat , roosat saappaat ja cowboy bootsikumisaappaat...
-Ja tuonne olin näköjään löytäny parit kivat saappaat... ;D

Eikä lunta vieläkään...

Voi melkein laulella; No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle... ;D
Kaupan kurainen parkkipaikka kuraisine autoineeen, tammikuu alkoi,
eikä lunta missään...

Järvellä meloo päivittäin kanootilla joku,
Golfia voi yhä pelata,
pensaissa on jopa kukkia... ;D

Voih!

Juopot ja rattijuopot ovat... aaaargh!




Suojelusenkeleitä Nickelle... =(



Edit:
Onneksi olemme lehdistä saaneet lukea,
että suosikkinäyttelijä toipuu. =)

Enkeleitä oli olemassa...

Sumua ja usvaa järveltä

Ei paljoa nähnyt vastaantulijan piirteitä iltalenkillä...


























Tunnelma oli aivan kuin tässä julisteessa...










Julistekuva

Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui sumuisessa kaupungissa...





















Toisten rahat siellä lentelevät savuna ilmaan... ;D