Vadelmakakkuja ja seropeja

Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot. 
Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen. 

Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita, kivennäis- ja hivenaineista, etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. 

Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

-Wikipedia-


  Tänään ompi Vadelmakakkupäivä! 
Vadelmat ovat hurmaavia!

 Ja koska tänään, viimeisenä heinäkuuta 
kokkaillaan vadelmakakkuja, niin 
huomenna puolestaan 
leivotaan vadelmapiirakoita 
koska 1.8. on Vadelmapiirakan päivä. 
Jee jee! 

Marja-aika 
on kesän 
parhautta! 

Tänään sattuu olemaan myöskin  
Sekarotuisten koirien päivä.

Me Hanin kanssa haluaisimme jonkun Seropin. 
Ja nimenomaan pennun. 
Olemme tästä puhuneet jo jonkin aikaa... 

Olemme katselleet kyllä vanhempiakin 
mm kodittomia koiria 
mutta Hanin mielestä pentu olisi parempi, 
koska sen voi opettaa helpommin. 

Aika olisi nyt kypsä. 

*Seropi = Sekarotuinen piski, sillai lempeällä tavalla =D

Juustokakkupäivä

No niin, moni innostuu Juustokakkupäivästä, 
sillä tiedän aika paljon ihmisiä jotka rakastavat 
juustokakkuja. 

On tosin heitäkin, joiden mielestä 
juustokakku on ihan liian raskasta. 

Mikä on mielimakusi juustokakuissa? 

Tänään on myös Taskukirjapäivä! 
Ah, muisto lapsuudesta kaikki 
Disneypokkarit, Akut ja kumppanit. 

Ostatko sinä koskaan itsellesi pokkareita? 
Minä hankin yleensä muutaman sellaisen 
ennen reissua jonnekin kauas, kun kerran 
vuodessa karkaamme katsomaan maailmaa. :) 

Sateen päivä

Rakastatko sinäkin sateen tuoksua? 

Tutkimusten mukaan maaperän

kastuneet bakteerit tuoksuvat silloin ilmassa

eikä esimerkiksi happipitoisuus, 

vaikka ennen näin uskottiin olevan. 
Joku on uskonut haistavansa 
otsonipitoisuuden sateen jälkeen... 

Tänään on Sateen päivä. 

Vaikka monet inhoavat sadetta, sen ansiosta 

meidänkin pihamme puhkesi runsaaseen kasvuun

ja kukkaan. 
Sade on välttämättömyys.  

Ilman sadetta ei ole elämää. 

Mitä sinä teet sadepäivänä? 

Luetko? Katsotko leffoja? 

Minä yleensä silitän silloin pyykkiä.
Paitsi jos ukostaa.
Silloin en kyllä laita silitysrautaa päälle 
vaan pistän koivuklapeja takkaan, 
 käperryn kirjan kanssa sohvalle
ja vaivun nirvanaan kirjan tarinaan. 

Maitosuklaata ja luonnonsuojelua

Tänään on Maailman luonnonsuojelupäivä. 
Miten sinä suojelet luontoa? 
 Kierrätätkö jätteet? 
Se on yksi oiva keino säästää 
ja suojella luontoa ja tätä 
ainutlaatuista maapalloa. 
Että se olisi kaunis ja ihana 
seuraavillekin sukupolville. 

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen elin nk. luonnon säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto. Luonnonsuojelulle rinnakkainen käsite on ympäristönsuojelu.

Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi. Lisäksi pyritään palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Tyypillisesti luonnonsuojelussa keskitytään ihmisen toiminnan aiheuttamiin uhkiin luonnolle. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisen ympäristön muuttumista tai tuhoutumista, saastumista, roskaantumista, rehevöitymistä ja muista kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, ja eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.

Kasvi-,sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.

 Meristä alle neljä prosenttia on jollain tasolla 
suojeltu ja osittain vain paperilla. 

-Wikipedia-  

Tänään on myös Maitosuklaapäivä.

Maitosuklaan keksi vuonna 1875 sveitsiläinen Daniel Peter kehittäessään maitojauheen, jota hän sekoitti kaakaojauheeseen ja -voihin sokerin kera. 

 Maitosuklaa valmistetaan edelleen kaakaomassan, kaakaovoin ja sokerin, maitojauheesta tai maidon seoksesta. 

 On olemassa myös maidotonta "maitosuklaata", jossa on käytetty kasvismaitoja, esimerkiksi laktoosi-intoleranssin ja maitoallergian omaavia varten.  

Laadukas maitosuklaa sisältää vähintään 30 % kaakaota.

-Wikipedia-

Tien piennarta pitkin

Kuin kesäniittyjä 

näkyi ojien partailla... 

 

Ja kun nostat katseesi, 

näet peltojen kultaisia tuulahduksia.

Jos jostain päin Suomen löydät vielä 

niittämättömiä tien pientareita, 

niin nauti näystä. 

Unikeko

Unikeonpäivä pohjautuu vanhaan 

legendaan, jossa seitsemän nuorukaista 
pakeni luolaan ja nukkui siellä 200 vuotta.  
- 100 v enemmän kuin Prinsessa Ruusunen!  
Aikamoiset unenlahjat... 

Unikeopäivää vietetään 27. heinäkuuta.  
Suomessa päivää on vietetty ainakin 
1600-luvulta asti. 

Unikeonpäivään liittyy kaikenlaisia 
uskomuksia. Esim: Jos unikeonpäivänä 
sataa, niin sitten sataa seitsemän viikkoa! 

 Viimeinen joka Unikeonpäivänä nukkuu, 
joutuu leikillisen nimittelyn kohteeksi. 

 Unikekoja heitetään järveen tai mereen, jotta 
he heräisivät. 

 Eri kaupungit valitsevat omat unikekonsa.

Näkyvimmin päivää vietetään Naantalissa 
jossa Unikeonkesteissä joku julkisuuden 
henkilö herätellään heittämällä hänet 

sängystään venesataman altaaseen. 

- Toivottavasti hän on uimataitoinen...  

Unikeko on myös eläin 

Unikeko (Glis glis) on pieni nisäkäs, joka elää pääosin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Britanniassa sitä esiintyy pienellä alueella istutettuna. Aikuinen unikeko on noin 16 cm pitkä, ja sillä on pitkä ja tuuhea häntä. Selkäpuolelta se on harmahtava tai ruskea, vatsapuoli on valkoinen. Unikeko on yöeläin eli nukkuu päivisin ja liikkuu lyhyen ajan öisin. Se nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudessa ja lisäksi talviunta 7 kuukauden ajan, mistä se on saanut nimensäkin. Saksaksi unikeon nimi on Siebenschläfer, ”seitsennukkuja”.

Antiikin roomalaiset kasvattivat unikekoja ruoaksi ja söivät niitä välipaloina. He kasvattivat niitä mm terrakotta-astioissa, jotka muistuttivat etäisesti nykyajan hamsterihäkkejä. Unikekoja syödään edelleen Sloveniassa harvinaisena herkkuna. Unikekoa pidetään nykyään joskus lemmikkieläimenä.

Unikeko esiintyy muun muassa Lewis Carrollin kirjassa Liisan seikkailut ihmemaassa, jossa Unikeko ( kirjan suomennoksissa murmeli) osallistuu hatuntekijän teekutsuille. Hahmo kertoo tarinan siirappikaivossa elävistä sisaruksista ja lopuksi höperö jänis ja hatuntekijä työntävät sen teepannuun.

-Wikipedia-

Kotona paras

Kylässä hyvä 

mutta kotona paras. 

Niinhän se on...

Vanhat kuivatutu ruusut 

pääsivät vihdoin esille. 

Tämä puutarhapenkki 
on variksenpoikasten lempipaikka... 

Muistoja pionien kukinnasta. 

Nyt niissä on viimeiset kukat... 

Muistoja Valamonruusuista. 

Näissä ihanuuksissakin 

on viimeiset nuput kohta 

aukeamassa. 

Kesä on aina niin viikoissa, 

jopa päivissä ohi... 

Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä. 

Piha on muhkean vihreä ja 

hyvinvoipa sateiden ansiosta. 

Eikä ole onneksi paljoa 

tuhoeläimiäkään. 

Terassilla ei malta istua niin 

paljon kuin siellä pitäisi!

Petivaatteet olen kyllä ehtinyt 

aurikoisina päivinä pestä 

ja vanhanaikaisesti narulla 

kuivattaa kesän tuoksuisiksi. 

Talvitäkit odottavat nyt

jo pakkasia vintillä. 

Me vietämme vielä kesähetkiä. 

Toivottavasti saamme kauniin 

syksyn tämän kauniin ja 

uhkea kesän jatkeeksi. 

Kyllä me joskus
ehdimme terassillakin
istuskella ja nautiskella.

Valamonruusun terälehtiä voi 

napsia vaikka salaatin sekaan. 

Itse salaatinlehdet ovat 

omasta minikasvimaasta, 

entisen tuulen viemän 

kasvihuoneen perustusten 

suojasta. 

Sydän mun kahvissani.

Sain uuden upean persikan ja pinkin 

värisen orkidean Mamaltani. 

Samalla vuosi sitten reissulta 

ostamani yksilö on vihdoin 

tehnyt kukkaputken alkua... 

Jännityksellä - iik - odotan millaisia 

kukkia se tekee, koska siinä ei 

ollut kukkia ostohetkellä.  

Saamani keijunmekko ei 

viihtynyt terassilla. 

Se tykkäsikin sitten paikasta 

jossa aurinkokin pääsee 

ihailemaan sitä, eli 

pihamökin terassilla. 

Valkoiset Queen Mary -pelakuut 

eivät ole olleet lainkaan ulkona 

vaan kukkivat herttaisin, runsain kukin 

olohuoneen ikkunalla. Ovat 

kukkineet jo toukokuusta asti.  
Niiden lehdet ovat vain miniversio 
terassilla kukkivien pelakuiden lehdistä. =D 
Pitäisikö näitäkin hieman päästää 
ulkoilemaan ja vahvistumaan? 
Toisaalta ne muodostavat mukavan 
vihreän verhon olohuoneen ikkunaan... =D 

Suku on...

Tänään on Tätien ja setien päivä. 

On varmasti ihanaa elämän rikkautta

 jos ympärillä on paljon sukua, 

 tätejä, setiä, enoja, serkkuja jne... 

Kaikenlaisten sukukiistojen, 
avioerojen, jne vuoksi 
kaikilla vaan ei ole 
suurta sukua turvaverkkonaan... 


 

Pihalla

Kurkottele 

niin voit nähdä sydämiä 

taivaalla ja ihan vastasyntynyttä 

uutta elämää puussa... 

Pukkila

Päätimme eräänä viikonloppuna 
ajella hieman lähiympäristössä. 
Tässäpä muutamia Pukkilan mainospukkeja. 

Samalla reissulla näimme myös 

eläväisempiä eläimiä laitumellaan. 

Hauskannäköinen dalmatialaispukuinen poni 

oli arka ja juoksi äkkiä kaverinsa luo.  

Tässä se on jo hieman 

rauhoittunut eikä piittaa enää 

paparrazzista. 

Hauskan ponin kaveri samalta laitumelta. 

Pukkilan Kantelejärvi näkyy tuolla taustalla. 

Kesällä se on sininen keidas vihreän 

vehreyden keskellä. 

Keväisin ajelemme katselemaan samalle

järvelle, näkyykö siellä joutsenia.

Totuus kylmästä kivestä

 

Ennen vanhaan Jaakon nimipäivää vietettiin vähän samaan tapaan kuin juhannusta ja päivä pyhitettiin Ukolle eli muinaisuskoisten ukkosen jumalalle, ja sitä kutsuttiin Ukkosen päiväksi. 

Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä. 

Äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska kova ääni saisi ukkosen äkeänä paikalle, minkä uskottiin pilaavan sadon. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.

Vanhan, sitkeän kansanuskomuksen mukaan Jaakko heittää  25.7.  kylmän kiven järveen, jolloin järvivedet alkavat viilenemään.  

Näin olikin, yli 200 vuotta sitten!  

Vuonna 1753 tapahtuneessa kalenteriuudistuksessa tuli parin viikon eroavaisuus entiseen, joten Jaakon päivänkin  paikka muuttui.  

Entisen Jaakon päivän tilalle  tulikin jo elokuun 5.s eli Salmen päivä. 

Ja "tästä päivästä alkaen vedet jäähtyvät, kunnes ne helmikuussa alkavat taas lämmetä, koska vanhan kansanuskomuksen mukaan Talvi-Matti pudottaa 24.2. kuuman kiven avantoon." /Asko Palviainen 

Siksi se onkin Salme, joka sen kylmän kiven veteen nakkaa!  

Jaakko on tähän kaikkeen ihan viaton, mutta vanhat kansanuskomukset elävät niin vahvasti omaa elämäänsä että vain harva on kuullut kalenteriuudistuksesta, vaikka siitä on jo todellakin pitkälti yli 200 vuotta!  😁

- Ei silti, jotta elämä olisi mahdollisimman sekavaa, joissain maissa eletään YHÄ juliaanisen kalenterin mukaan... 

Heillä on esimerkiksi vuodenvaihde pari viikkoa muuta maailmaa myöhässä...  

Mutta ole huoleti, 
eivät ne uimavedet vielä ala viilentyä! 
En minäkään ole vielä edes talviturkkia 
heittänyt! En ole sopivaa vesistöä löytänyt...  

 

Vielä on siis kesää jäljellä, 
ja ehkä minäkin ehdin 
talviturkkini heittää jonnekin, 
ennen kuin pitää pukea uusi... =)