Translate

29.9.2014

Rääppiäisiin tulijoita odotellessa




Paritkin rääppiäiset on pidetty. 
Kynttilöitä pimeneviin iltoihin sytytetty... 




Mustikoilla muutamaan otteeseen 
tavalla tai toisella herkuteltu.





Vieraita odotettu. 
Pöytä katettu.



Sitten ollaan 
yhdessä naposteltu... 




Ensimmäisessä kuvassa ihanien Laten tätien 
tupari/häälahjaksi tuomat hauskat kynttilälyhdyt. 
Toiseksi alimmassa kuvassa Miihkalin ja Satusen lahjoittama 
kiva Ikea-suutarinlamppu keittiöön. 
Kiitos ihanat!



26.9.2014

Kotona


 




.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.
 


Koti, 
on paikka 
jossa on jotain vanhaa 
ja jotain uutta...



Jotain lahjaksi saatua 
ja jotain itse tehtyä...


Jotain vaaleanpunaista 
ja jotain harmaata...




Jotain muualta ideoitua 
ja jotain kaunista...

Jotain lämmintä 
ja jotain pehmeää... 




Peilistä voi heijastua 
jotain askarreltua 
ja jotain maalattua... 



...keräiltyjä astioita,
kuivattuja kukkia 
ja seiniä tapetoituja...



...ja puhdasta rakkautta... 




(Kuvituksena mm tupari- 
ja häälahjoja.)



25.9.2014

Tuparit






 
Meinasimme myöhästyä 
kaiken valmiiksi saamisessa.
Monta ihanaa etukäteen suunniteltua ideaa 
jäi toteuttamatta
ja tärkeitäkin asioita kokonaan tekemättä,
aika kun loppui vähän kesken 
ja muutenkin vastoinkäymiset 
iskivät juuri nyt... 

Ihan viimeiseen asti toivoin 
yhtä tai peräti kahta ihmettä, 
joita ei sitten ilmaantunutkaan...  
Siksi järjestelyt eivät oikein 
onnanneet... 




Vieraista muutama oli jo terassilla
kun minulla vielä oli esimerkiksi keittiö ihan sekaisin ja
hätäpäissäni piilotin ylimääräisiä tavaroita keittiön vetolaatikoihin!



No ei se muuten mitään,
mutta moneen kertaan huomasin illan mittaan jonkun ihmisen
etsivät niistä laatikoista jotakin, esimerkiksi kesken loppuneita ruokailuvälineitä,
(joita piti tulla lainaksi yhdestä paikasta muttei sitten tullutkaan) 
varmaan hiukan ihmetellen sitä muuta mitä sieltä löysivät... =D






Pöytäkoristeiksi olin nyhjännyt tällaisia...

Piti minun jotain muutakin niihin vielä
ennen juhlaa laittaa mutta aika lopp... 
Jäivät sitten tuollaisiksi.



Pöytäkynttilöissä oli tällaisia, 
joskus aiemmin kesällä askarteluliikkeestä bongaamiani
pahvisia kauniita valkoisia koristeita pienten snapsilasien ympärillä.

Pikkuveli ja Mama toivat ystävällisesti etukäteen terassille lainaksi pöydän ja tuoleja, 
kun meillä ei sellaisiakaan oikein ollut, sekä pinokaupalla ihania lämpimiä shaaleja 
ja torkkupeittoja, jotta ulkona oleskelijoille ei tulisi kylmä. 

Heiltä saimme myös paljon kivoja lasipurkkeja, 
joihin laitettiin kynttilöitä palamaan sinne tänne, kun
syyskuussa illat ovat jo pimeitä. 
Itse kynttilöitäkin saimme Mamalta ihanan kuorman!  

Kiitos ihanat! 




Koska oli samalla Omenan päivä,
oli terassi koristeltu
Maman puutarhasta tuoduilla omenilla.








Terassikoristeina oli mm esikois-Jaken virolaiselta kirpputorilta
(näkyvissä ylhäällä terassikuvassa) löytämät värikkäät juhlalamput.

 Tuntuu, että se päivä hyvinkin 
oli kesän viimeinen,
ja onneksi terassille jo kasvaneet köynnökset
ja muut kasvit olivat vielä suht kelpoisia koristeiksi...

Mies viimeisteli viimeiseen viikkoon asti terassia,
rakentaen viimoiseksi väliaikaisen suojuksen ilpun
ulkoyksikölle joka nyt siis sijaitsee osana terassia.
Suojuksen tarkoituksena on toimia myös tavallaan
pöytänä ja kädenalusena.
Siihen olin suunnitellut suolaisten tarjoilupöydän.




Tarjolla oli mm suklaakakkua ja kermakakkua...
Leivoin etukäteen gluteenillisia, laktoosittomia ja gluteenittomia...

 Kuvaajamme on napannut keittiön makeasta kahvipöydästä 
kuvan hieman liian aikaisin
ja siitä puuttuu vielä osa tarjottavista... =) 






Maman joskus antama 
vanha kaunis pitsimäinen tarjoilukulho 
sai metsänvihreän satiininauhakoristuksen
ja gluteenittomia omatekoisia keksejä.







Mama teki terassin suolaisen pöytään ihanan,
valtavan herkullisen voileipäkakun, sekä suloisia snac-tikkuja!

Ainokainen leipoi juhlaamme marenkeja,
esikois-Jake valmisti tiikerikakun,
Miihkali ja Satunen toivat pari muuta omatekemäänsä kuivakakkua.

Satunen ja Miihkali auttoivat myös valmistamaan
kanssani juhlapäivän aamuna muutaman kulhollisen salaattia.
  
Ruokahan 
on puolet juhlaa. 



Pikkusiskoni Maippi toi meille tullessaan
aivan valtaisan upean ja uhkean liljaruusukimpun! 
Kimppu juhlisti koko tilaisuuden! 
Sattumalta olimme Pikkusiskon kanssa valinneet
valkoisia ruusuja koristamaan tätä hassua pikku juhlaa. =) 


Emme Hanin kaa huomaneet laittaa edes
musiikkia soimaan.
(Alunperin meillä piti olla trubaduuri...)
Mutta luulen siitä puheensorinasta,
jonka kuulin juostessani edes takaisin
sinne tänne, keittämään kahvia,
nostamaan maljaa,
viemään ruokia,
hakemaan lapselle laastaria, jne,
ettei musiikkia sitten varmaan edes kaivattu...
Mutta minä kaipasin...
Alkuperäistä suunnitelmaa... 




Vieraslistalla oli perhettämme, 
ihania lapsuudenystäviä,
unohtumattomia kurssikavereita, 
sukulaisia,
heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Noin puolet saapui...


❤ 




Jokaiselle vieraalle nostimme 
heidän saapuessaan maljan ja he meille.
Late kertoi vieraille jossain vaiheessa vielä
 senkin, että nyt niin kuin juhlittaisiin 
samalla myös meidän häitäkin...


****************

Harvalla 
muuten
on kaksia
hääjuhlia.


****************


Myöhemmin iltasella saapuneet Laten tädit 
olivat ihania! 
Kuin kolme hyvää haltijaa, jotka halasivat
ja naurattivat minua vähän väliä silmäänsä iskien
ja toivottivat moneen kertaan halauksin
tervetulleeksi sukuun, poskisuukkojen kera.
Ah, kiitos teille ihanat, sydämestäni!

Laten tätejä piti loppuillasta estellä alkamasta
tiskaamaan keittiön valtaisaa tiskivuorta.<3

Suurin osa kuvista on Miihkali-pojan ottamia.
Jake-poika esitteli kaikille halukkaille sivuvaunullista prätkäänsä ja
pyörään ja sen sivuvaunuun istahti yksi jos toinenkin kuvattavaksi.

Meistäkin tuli hassuja kuvia sivuvaunullisessa.



Lahjoiksi saimme mm perinteisen leipä ja suola- tupaantuliaislahjan. 
  Ihanaa teetä, kahvia, kulhoja, kaikenlaisia ihastuttavia tavaroita,
ja astioita sekä koriste- esineitä ja mm kivoja jakkaroita vieraiden varalle,
juuri meidän keittiöön sopiva suutarinlampunvarjostin,
(se oli muuten toivelahja!)
suloisia kynttilälyhtyjä,
kynttilöitä, ja kauniita keittiötekstiilejä.

Kiitos kaikille näistä ihanista lahjoista.
<3 



Viherkasveja saapui pikkusisaruksiltani.
Omena- ja kirsikkapuut kahden
tuijan kanssa sekä syyshortensiat,
odottavat istutusta! 


 


Pikkusiskoni Maippi - jolla pitäisi 
ehdottomasti olla oma kukkakauppa- 
oli solminut ihanat hääaiheiset ruusukkeet 
jokaiseen lahjakasviin... 

Awww!  







Samoin meille saapuivat mm nämä lahjakukkasipulit!
Kukkasipuleita saimme moneltakin vieraalta,
 jotkut olen ehtinyt jo istuttaa maahan! 

Erittäin mieluisia lahjoja. <3
Ihanaa! 


Saimme lahjaksi
- kiitos vaan -
muutamia S-kaupan lahjakortteja, 
melkein sen verran
että voimme ostaa yläkertaan 
haaveilemamme varrellisen rikkaimurin 
koska nuo sisäportaat ovat jyrkät raahata
suurta imuriamme ylös ja alas.  

-Vähältä-piti-tilanteita-
on jo sattunut ison imurin kanssa...




Olin etukäteen suunnitellut, että joku Muruista hoitaa Kiitoskasseja,
joita olin väsäillyt valmiiksi pienen oman runoseni kera...
Itse sitten juoksin välillä kasvariin kassien ja kunkin vieraan kanssa... 
Kasseihin piti laittaa kasvihuoneesta muistoksi perennantaimia,
ja lapsille tikkareita, mutta osa vieraista ehti karata kotiin
ja osalle jäi tarjoamatta kiitoskassia
lähtöhaleissa kokonaan...

Voi plääh!
Oisko mekin tarvittu kaasoja ja bestmanneja...? 
No ei meillä kyllä ollut mtn polttareitakaan. =) 
 
Niinpä meillä on vielä muistona kiitoskasseja
vino pino jäljellä,
sekä tikkareita ja niitä kukkapotteja...

Täytyy varmaan istuttaa ne omaan pihaan...

Ei niitä tikkareita mutta ne kasvit... =) 






Puolet korttipinon korteista
toivottavat onnea uuteen kotiin
ja puolet onnea häiden johdosta. 
=D




Värikkäin juomalasein (tässä jo pestyinä juhlan jälkeisenä päivänä) 
 toteutettu kynttiläkuja johti meille lähitehtaan pihasta, 
jota olimme saaneet luvan käyttää parkkipaikkana.

Hani oli tehnyt teiden varsille muutaman opastetaulun. 
Meidän pihaamme ei olisi mahtunut niin paljon autoja.




Ulkoportaiden valaistusta...




 Rääppiäisiin ja Laten työpaikallekin riitti
vielä kokonaisia suklaakakkuja.  

❤ 





Opin juhlasta muutaman asian: 

-Istumapaikat kannattaa etukäteen 
 merkitä pöytiin, niin saat toimivia ja kivoja 
pöytäseurueita, eikä osa porukkaa 
karkaa pöytäseuransa vuoksi pois
heti kahvit juotuaan.

-Sinun ja rakkaasi istumapaikka pitäisi 
olla myös siellä vieraiden keskuudessa,
ettette itse juokse tukka putkella 
pitelemässä kaikkia naruja käsissänne, 
koska
- usko minua - se ei onnistu...

-Keittiöön kannattaa palkata 
reilusti avuksi vierastyövoimaa. 

Älä yritä tehdä kaikkea yksin,
silloin et ehdi lainkaan istahtaa vieraidesi 
kanssa juttelemaan, syömään, 
kahvittelemaan, 
et ehdi edes pukeutua, 
saati kammata hiuksia...


Kiitos kaikille teille, 
jotka olitte mukana 
vähän vinksahtaneissa 
juhlissamme. 












PS: 
Koska kutsutuista ja odotetuista saapui vain puolet, 
meille jäi puolet kiitoskasseista, joita ensin säilytin 
jostain ihmeen syystä tallessa. Myin ne sitten vihdoin 
kaikki loput eurolla kahden kuukauden mittaisella 
kirpputorivuokrapöydällämme keväällä 2016. 
Kiva tietää että niistä oli iloa 
jollekulle muulle. 





20.9.2014

♥ Unan ja Laten pienet häät! ♥






.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.

Me päätimme virallistaa yhdessäolomme 
ja kipaisimme Laten kanssa maistraatissa 11.7. 2014. 
Vain muutamat Muruset olivat läsnä kun meidät
julistettiin mieheksi ja vaimoksi. 


Hämärässä hiljaisessa huoneessa
 naistuomari kysyi sen kuuluisan kysymyksen,
- Tahdotko sinä Late tämän Unan aviopuolisoksesi? 
Kun Hani vastasi reippaalla, kuuluvalla äänellään "- Tahdon"
minulle tuli yhtäkkiä tosi herkkä fiilis.
Tämä olisi nyt ihan totta.
Tuo mies tuossa vieressäni oikeasti rakastaa
minua niin uskomattoman paljon,
että tahtoo juuri minut vaimokseen!

Mietin kuumeisesti, 
miten pystyisin itse sanomaan 
saman sanan,
koska kurkussa tuntui olevan 
valtaisa karhea pala,
joka ei nieleskelemälläkään 
kadonnut minnekään. 

Sain kuitenkin jotenkin sanottua oman vastaukseni, 
sillä tahdoinhan niin minäkin 
ja Late pujotti kauniin vihkisormuksen sormeeni, 
remonteissa kuluneen kihlasormuksen rinnalle.

Olin kyllä luullut ettei lasten isävainaan
sormeeni pujottamien ja jo ammoin
poislaitettujen sormusten tilalle
koskaan uusia tulisi, mutta niin vaan tuli.

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Ihanasti naistuomari tokaisi seuraavaksi Latelle: 
"Nyt voit suudella morsiantasi" 
ihan kuin amerikkalaisissa elokuvissa! 

No, äkkiä sit pussattiin,
ja tuomarille
oli tulossa jo toinen pari vihittäviksi,
ja me, kaksi lapsistani,
ja muutama muu nuori,
poistuimme takavasemmalle.




Uskomattoman ihana juttu.
Me ollaan nyt me. 
Vaikka olemme olleet yhdessä 
vuodesta 2001, on tämä silti erilaista.



.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


 Hääkimpun olin edellisenä päivänä tilannut Pekosen kukasta.

Soma kimppu sopi tilaamaani pitsiseen 
vanhanroosan väriseen mekkoon ja toisesta nettikaupasta
löysin mekkoon sopivat avokkaat. 




Aluksi olin ajatellut ottaa kimpuksi 
 pihaltamme kauniita pionejani, 
mutta ne eivät olisi kestäneet hellepäivänä, 
-varsinkaan kimpun heittoa.



Vihkisormus oli juuri edellisenä päivänä hankittu.
Late haki sen vihkipäivänä kaiverrettuna,
samaan aikaan kun itse noudin kimppuani.

Siihen asti olin ollut tyytyväisenä menossa naimisiin
Laten patinoituneella luokkasormuksella!

- Ajattelin ettei meillä olisi varaa mitään sormuksia ostella,
mutta tuo raksu halusi kuitenkin ostaa
minulle ihan oikean sormuksen. 


.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.




 Kerroinkin muuten häistämme
blogissa jo aiemmin.
 Nunnukka-tytär on oiva juhlasuunnittelija 
ja hän oli ideoinut kaiken, pitäen 
salaisuutena loppuun asti meiltäkin, 
mm minne mennään juhlimaan
näitä pieniä häitä, 
maistraatista päästyämme. 


.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


 Kampauksen hintaa olin kyllä kysellyt etukäteen kampaamoista
(en ole kampaamossa käynyt kahdeksaan vuoteen)
mutta hintansa olivat yhä liikaa tälle köyhälle runoilijalle,
etten mennyt sinne nytkään vaan väänsin itse hiukset ihan
tavalliselle arkisykerölle jonka tuulenpuuskat kiskoivat
sitten pinneistä pois...





Koska picnic-tyyliin ruuat sijaitsivat
pöytäliinojen päällä nurmikolla, 
oli hääkakun leikkaaminen
hassusti hiukan haastavampaa kuin tavallisesti... =)


Nunnukka oli leiponut meille
 täyteläisen mehukkaan
suklaakakun hääkakuksi, 
yms, yms...

Kiitos Pikkurakas! 



Nunnukan ideoiman 
ihanan hääkutsun logon kaltainen  
LU-koriste ilahdutti meitä 
hääkakunkin päällä. 





.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


Nunnukka-tytär myös nappasi 
vikkelimpänä tuon heittämäni hääkimpun,
niistä kolmesta neidosta jotka 
kanssamme pieniä häitä viettivät.


 
Kiitos unohtumattoman kivasta päivästä
kaikille paikallaolleille Murusille.






.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Ajelimme häistämme kotiin ehtien vielä kotimatkalla Lidlistä
ostamaan rasiallisen mansikoita ja herkistyin ostamaan päivän
muistoksi poisheittämäni kimpun tilalle uusia ruusuja.

Joimme myöhemmin kotisohvalla kahdestaan
jääkaappikylmää kuoharia,
söimme mansikoita ja 
katsoimme telkusta jännää leffaa.

Semmoinen hääpäivä. =) 

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.




Mm nämä kahvikupit saimme lahjaksi hääpäivänä.





Jo ennen heinäkuista hääpäivää tiesimme pitävämme toiset juhlat ystäville ja sukulaisille 
myöhemmin syksyllä, naamioiden sen juhlan"Tupareiksi"
todella myöhästyneiksi sellaisiksi,  
siksi, ettei kukaan köyhtyisi 
 häälahjojen takia meidän vuoksemme.


Koetimme pitää asiantilan salaisuutena ja minä otin 
sormuksenkin kiltisti pois kun menimme kylään 
jonnekin, jne...  

Kuitenkin ihmeellisesti ja sydämeenkäyvästi, 
muutamat asian oikean laidan sattumalta tienneet 
tai arvanneet halusivat antaa/lähettää meille häälahjan 
ja kaikkea tarpeellista, mm tuparijuhlien valmisteluun...


Kiitos meiltä molemmilta 
teille ihan kaikille!  





Omatekoisia "Tupari" kutsukortteja
joista kaikki kyllä varmasti aavistivat... =) 

(Tai ei kyllä aavistaneet, muutama vain...)

Olen säästänyt jemma-nimisessä piilossa
Lambin Rakkausruno paperirullia 
- joissa on omia runopätkiäkin joukossa -
ja ne ovat tupareissa sitten käytössä. <3




.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•. 

PS:

Tässä linkki tupareihin...

.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.











19.9.2014

Maman pelakuut


.•♥•.¸¸. ¸¸.•♥•.  



On jotain mikä yhä vielä hehkuu ja kukoistaa
ja punkee uusia nuppujaan. 



Minun äitini pelakuut.


18.9.2014

Koivu syysasussaan






Kylmät, jopa pakkasyöt ovat tehneet tehtävänsä.
On tullut aika heittää vihreydelle hyvästit ja toivottaa ruska tervetulleeksi.


Kesäkodit tyhjenevät...


Maailma odottaa... 



Ensi viikoksi on uhattu jo lunta? 
Ei kai se vielä ole tulossa... 
Eihän olla edes lokakuussa.