Translate

31.12.2014

Pahojenhenkienpoismanaaja



Näin vuodenvaihteen kynnyksellä muistin yhden vanhan tarinani 
jonka hieman tuunaten laitan nyt tänne:



Jokaisella pitäisi olla oikeus pahojenhenkienpoismanaajaan. Peikkomaiseen, huonohampaiseen omituiseen höpöttäjään, joka yllättäin joskus saapuisi kylään.

Se kävelisi päiväkaudet, nukkuisi yöt taivasalla. Ulvoisi kuuta pihakuusen alla. Juttelisi vahtikoirille. Sisälle tullessaan kaivaisi esille hassusta säkkimäisestä repustaan omituisia pieniä luunkappaleita, kirjavia höyheniä ja lapinrumpunsa, jotka levittelisi ympärilleen sohvalle. Hän nyökkäilisi, hymyilisi lakkaamatta ja kuuntelisi, kun talonväki kertoilisi hänelle murheensa.

Kellä oli ollut huono onni kesän sadon kanssa laajojen sateiden vuoksi. Kellä taas surua kun ei jälkikasvua ala kuulumaan. Kellä oli lehmänavetassa liian monta ehtynyttä lemmyä. Kenellä oli vaimo lähtenyt ja penskat kaikki äijölle jättänyt. Kuka poti kipeää selkäänsä, noidannuoleksi mainittua. Kellä särki alati hammasta. Kellä oli ilkeä anoppi aina selän takana pahaa puhua pajattamassa. Jollakulla rahahuolet mieltä painamassa ja mitä sitä nyt kullakin saattaa harmia ja huolia olla maailmassa.

Manaaja heittäisi pienet luut rummun nahkaisen kalvon päälle. Katselisi kuinka ne siinä asettuisivat ja rummuttaisi pinkeää kalvoa. Ensin hiljaa myhäillen ja kohta kovempaa, omituiseen lauluunsa eläytyen. Miekkonen keinuisi puolelta toiselle silmät kiinni ja jokainen rummunkalvon tärähdys muuttaisi pienten taikaluiden asentoa. Kunnes lopulta hän löisi viimeisen kumauksen ja laulu loppuisi. Höyhenet lautasen päällä tuhkaksi polttaisi. Ilmasta samalla kiinni pahan hengen kiskaisisi, pieneen mustaan pussiin sen laittaisi. Solmun tiukaksi pussukkaan rustaisi. Reppuunsa rummun alle pussukan pakkaisi. Hänen pitkäkyntinen koukkuinen kätensä kerran vielä nousisi, kaiken talon väen siunaisi. Palkakseen voikkoleivän ja hunajaisen maitolasillisen pyytäisi. Poismennessään taas hymyilisi, kädellään hyvästiksi huitaisisi.

Eikä kellään siinä talossa kuuna päivänä olisi harmia enää moisista suruista.



Terveisin Una

30.12.2014

Hyvää Uutta Vuotta!
















Hauskasti vaeltaa auringon kiertokulku talossamme. 
Ensin se varhain aamulla kurkistaa keittiöömme, valaisten 
pienen kamiinan nurkkausta ja epätasaiseksi rapattua hormiseinää.

Aurinko leikkii varjoilla ja heijastelee sydämiä, palloja ja pupuja seiniin. 
Kukkakimpusta eroon nappaamani harsokukat ovat kuivumassa huoneenlämmössä.
Valonsäteet taittavat violetin lasin kautta heijastuksia, kunnes tämän huoneen seinämät 
on käyty läpi ja sydämelliset varjot ovat tulleet tiensä päähän tältä päivältä 
ja siirtyneet jonnekin ihan muualle, muiden silmien iloksi.

Valo lisääntyy, alkaa uusi päivä. 

Niin se on ohitse maapallonkin kiertokulku auringosta tältä vuodelta 
ja uusi vuosirengas on jälleen saavutettu kunkin meidän elämänpuussa.





https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1022501271123628/?type=1&theater

Uusi vuosi alkaa 
valaista eloamme.  
Hyvää, 
ihan uutukaisen uutta 
vuotta 2015 sinulle.






Lisää piparia!





Niin ikään reissutuliaisena on saapunut tämä 
pahvilaatikollinen pienen pieniä 
herttaisia piparkakkuja. 




Kuvioissa mukana sydämiä, tatteja, kelloja, tähdenlentoja, 
kuunpuolikkaita, pupuja, kuusia ja saappaita.... Ainakin. =) 




Hiukan piparit kärsivät matkasta, 
mutta ei onneksi paljon. 

Maku on suurinpiirtein sama, 
kuin suomalaisissa joulupipareissa. 
Suosittelen. 



Pari värikästä uutta piparkakkumuottia tuli joulupaketistakin, 
ja ne pääsivät ensin kuuseemme kaiken muun oheen. 




Ensi vuonna uusilla muoteilla 
tehdään hauskoja pipareita. 

Kuvissa näkyy jälleen niitä
eri kokoisia Bilteman kuusenpalloja,
joista kovin tykkään. =)


Virolainen piparkakkutalo





Tällainen maailman pienin piparkakkutalo 
matkusti meille. 
Kaunista virolaista käsityötä. 



Aika soma. 
Pienempi kuin kahvikupin aluslautanen. 


Sen kanssa pöydällämme komeili prinsessakakkua 
sunnuntaina kun kaksi Babya kävi kahvilla. 



Tästä huomaa, miten pikkuruinen talo on. 
Vähän kuin meidän talo. =) 

Joskus joku tuo lahjaksi jotain suuria esineitä, 
ja me olemme aina ihan pulassa, koska ei pienessä talossa 
ole kunnolla edes säilytystiloja... 

Tai sitten esine pitää olla toive. 
Toiveita saa selville kysymällä. 

Onnellisempaa olisi suurten esineiden sijaan 
ojentaa lahjakortti vaikka rautakauppaan. 

Se on ensi kesänä märkätila-
ja putkiremontti nyt 
vihdoin edessä... 

Huh. 
Tiedän, että keuhkoni jälleen itkevät... =/ 
 



Ihanan pinkin amar... siis ritarinkukan ostin lähikaupasta eilen, 
kahdella eurolla, joka sopi mun budjettiin paremmin 
kuin noiden sipulikukkien hinta ennen joulua... 

Kaunis, eikö? 






29.12.2014

Late ja kotipihalumityöt



♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥






Tuollaiseen ihastuin ekana reissupäivänä 
Tallinnalaisessa marketissa 
ja tulomatkalla Hani muisti sen, 
kurvasi marketin kautta ja osti miulle tämän 
kaimansa, Late Lampaan. =)


Kotimatkalle pääsimme laivassa 
ihan keulavisiirin taakse autoinemme. 
Tässä odotellaan jo keulavisiirin aukeamista 
Helsingin satamassa.

Late on pirteää poikaa.
Tai lammasta. =) 


Tässä Late nukkuu mun uudessa pipossa...

Hmmm...
Pitäisköhän mulla olla oikeesti
joku pieni karvainen elävä lemmikki? =) 

♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥ 

Kotona jouduimme öisen paluumme jälkeen 
vielä lumitöihin, 
koska tännekin oli tullut talvi. 
Sauna vaan päälle, 
tuliaiset sisälle lämpöiseen 
ja pihatöihin. 
Paluu arkeen alkoi siis vauhdilla. 

Seuraavana aamuna maailma näytti lumiselta. 
Talviselta. 
Ihan selkeästi vihdoinkin jouluiselta. 

Tapaninpäivänä aamukahvia juodessamme 
availimme minun perheeni joulupukin
ja postiljoonin kantamia lahjapaketteja. 
Niistä löytyi kaikkea ihanaa... =) 


♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥

Odottelemme edelleen nuorisoa kyläilemään, 
koska pukki on tuonut heillekin 
meidän kuusemme alle paketteja...  







28.12.2014

Meren toisella puolella on Suomi





Jouluisessa Narvassa oli ihan täysi talvi. 
Vaikka tienoot peitti paksu lumikerros, 
Suomenlahden (viroksi Soome laht)
 meri ja hiekkaranta olivat sulana. 
Talvi jatkui siis vain hiekkarantaan saakka. 

Merelle oli kylpylähotellista vain 
ihan pieni harppaus. 




Tähän asti meri on yltänyt 
ja lumipeitteen sulattanut... 





Rannalta sai kerättyä jopa simpukankuoria. 
Tässä seisoessaan saattoi kuvitella 
millaista rannalla olisi kesällä.

Varmasti Narva onkin parhaimmillaan 
juuri kesäisin.

Tuon merenlahdelman sinertävä metsä
muuten on jo Venäjää.
Narva sijaitsee aivan Viron rajamailla.
Yli 70% kaupungin väestöstä on venäläisiä.
Sain hiukan verestää kauppareissuilla
vähäisiä venäjänkielentaitojanikin. =)


Muutama tällainen matkusti taskussani Suomeen. 


Yleensä kerään reissuilta muistoksi kiven, 
mutta jostain syystä tuolta rannalta löytyi vain hiekkaa, 
ja valkoisia pikkuruisia simpukoita. 




27.12.2014

Jouluisessa Narvassa



.¸¸.••.¸¸.••.¸¸.••.¸¸. 



Jokin aika sitten tuo ihana mies meni ja tilasi meille matkan, ihan lyhyen vaan - Viroon jouluksi - minulta kysymättä. Eipä minulla toki sitä vastaan mitään ollut...

Niinpä me karkasimme ulkomaille jouluksi eikä meillä ollut jouluaattona pöydässä kinkkua eikä rosolleja mutta eipä niitä kaivattukaan. Kotonakin olen jo muutaman vuoden kieltäytynyt kokkailemasta jouluruokia.

Itse en ole koskaan ollut perinnejouluruokien ystävä. Ainoastaan Maman tekemää kotijuustoa, sen kanssa rusinasoppaa mie joskus kaipaan, samoin Maman omatekoisia joulutorttuja Selma-mummon reseptillä. Minulle riittäisi jouluruuaksi riisipuuro ja ruskeat piparit. Riisipuuro tosin on arkiruokaani. =D Latelle on sama vaikka meillä olisi aina pizzaa.

Itselleni on tärkeintä joulussa tunnelma, tuikut ja kodin koristelu...

Jossain vaiheessa joulua, silloin kun kaikille Murusille sopii, olisi ihanaa kokoontua yhteen ja rupatella pöydän ääressä pidemmän kaavan mukaan... <3







Me tavallaan olimme sellaisella lyhyellä häämatkalla tällä ensimmäisellä yhteisellä häiden jälkeisellä ulkomaille suuntautuneella reissullamme.

- Ei meidän häämatkakassassa kylläkään ole vieläkään rahaa, siinä lasipurnukassa, kuin ehkä sen verran että kumpikin pääsisi vaikka Mäntsälään ja takaisin. Taisi tämä reissu mennä Laten joulubonuksesta... =/

Tällä kertaa tutustuimme Narvaan, sinne ihan meren rannalle. Olimme kylpylähotellin ainoat suomalaiset ja pääosin hotellin henkilökunta sekä asiakkaat olivat venäläisiä.

Kävimme allasosastolla kahtena päivänä. Klooria vesissä tuntui olevan enemmän kuin suomalaisissa kylpylöissä. Punaiset hiukseni vaalenivat kahdessa päivässä allasosaston veden takia ihan vaaleiksi.
Tulin siis miltein blondina häämatkalta kotiin. =)

Hassu höyrysaunakin tuli koettua, mutta jostain syystä se kävi henkeeni. Se taisi olla toiseksi lämpimin sauna, muut saunat olivat melko viileitä, yhtä lukuunottamatta jossa oli melkein kotimaiset asteet.



Lunta oli heti jo Tallinnassa enemmän kuin meillä Päijät-Hämeessä oli ollut matkaan lähtiessämme. Lumikerros paksuuntui koko ajan Hanin ajellessa kohti Narvaa.

Söimme kylpylässä sekä aamupalan, että iltaisin päivällisen. Jouluaattona oli tarjolla seisova pöytä jossa ihaninta oli paistettu lohi. Omnom. Una rakastaa kalaa....! <3

Päivisin kiertelimme katselemassa maisemia, sekä kaupoissa jotka olivat joulun ajan auki miltein normaalisti. Tuntuu, että sielläpäin joulukuusikin ostettiin vasta 25.s päivä, uudenvuoden viettoa varten.

Tuolla eteläisessä naapurimaassamme tavarataloissa muutamien lähivuosien tuttuun tapaan joulumusiikkina soi Michael Bublé. Kuultiinpa me myös tuttua Isac Elliottia yhden biisin verran autoradiosta paikalliselta kanavalta eestinkielisten biisien joukosta. 




Kuvissa joulutoria Narvassa.
Eikö olekin ihana pukki
ja suloinen peura!?


Joulupukki (jõuluvana) jolla oli upea asu, 
ilmestyi esiin erään myyntikojun takaa juur kun niitä kuvasin, 
tuomaan tuota kuusenoksaa lumihankeen, 
ja minä näytin kameraani jolloin hän poseerasi miulle. 
 ♥ 


.¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸.


PS: Vielä yksi joululaulu? 


25.12.2014

Syvä huokaus







Nyt kun joulukiireet ovat takana, 
voi kukin perheen kanssa pelata, 
ulkoilla, kyläillä, lukea tai levätä.
Voimia arkea varten kerätä.

Minä kääriydyn sohvalle
viltin alle,
(mahdollisten uusien)
 kirjojeni kanssa.... ah!

Ainakin sitten kun olen
kotiutunut reissultamme... =) 










24.12.2014

Hyvää ja lämmintä joulua! 24



.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. .•♥•.¸¸.¸.•♥•.  

https://www.facebook.com/pages/Una-Reinmanin-runot/121762977864133

 ¸¸.•♥•. .•♥•.¸¸


Olkoon joulusi onnellinen,
missä sitten lienetkään 
ja mitä teetkään.  


Oletpa sitten yksin 
tai yhdessä   
toivon sinulle 
enkeleitä olkapäille. 




Nalletkin rauhoittuvat
nyt joulun viettoon
valkoisen kuusen alla. 



Samoin tekee koko Pikkutalo.


Tässä Sinulle vielä yksi joulukortti.

Kortissa on jotakin jota en ole koskaan nähnyt,
mutta jonka joskus haluaisin nähdä,
nimittäin revontulet...
Jollekulle ne ovat arkea,
minulle pienisuuri haave.

Ja nyt,
oikein hauskaa joulua!





.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. .•♥•.¸¸.¸.•♥•.  


Lauri Tähkä: Tuikkikaa oi joulun tähtöset
Mariah Carey: All I Want for Christmas Is You 
Robin Williams: I Dreamin Of A White Christmas







23.12.2014

Pue paketti pitsiin 23


.¸¸.••.¸¸.••.¸¸.••.¸¸. 





Mistä tahansa saat ihanan paketin  
kun puet sen pitsiin 
ja suljet satiininauhalla 
ja rakkaudella.




Paketin sisällä voisi olla
vaikka vain paperilappu
jossa teksti: 

Minä rakastan Sinua! 






♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥  


PS: Tai se pitsinen paketti
voit olla Sinä itse!








22.12.2014

Näinä päivinä



♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ 



Mitä voi tehdä tapetinpalasesta, parista vanhasta kiiltokuvasta,
parista helmestä, nauhasta sekä kakkupaperista? 
No vaikkapa tällaiset enkelitötteröt...






Terassin siniset linnut lentävät tänä talvena olohuoneessa. 
Itse olen sen verran lyhyt, että voin kävellä hyvin tuon alta, mutta 
Hanin kulkiessa kranssin alta, kuuluu pitkän aikaa kilinä ja kolina 
kun linnut tönivät toisiaan. 

Ikkunasta ja sen alla olevasta lämpöpatterista tulee sen verran ilmavirtaa 
että kranssin linnut pyörivät hiljaa kuin ennen Maman tekemät 
ihanat himmelit jouluisin kotikotona tuvan katossa.





Toisinaan pitää kiertää enkelisoittorasiaa ja kuunnella 
mitä sillä on sanottavaa. Se soittaa jotain amerikkalaista 
joululaulua jota en nimeltä tunnista...



Salli-mummun lähettämät ihanuudet ovat olleet näinä päivinä 
kovasti käytössä kakkuja paistellessa. 
Niin suloinen uusvanha desilitran mitta 
kuin posliininen maustemittakin. 



Joskus entisessä elämässä minulla olikin 
tällainen maustemitta suola-astiassa 
aina... Mutta se jäi siihen elämään. 
Nyt sitten Salli-mummo tietämättään 
antoi minulle uuden samanlaisen. 

Minulla olikin ollut 
tällaista posliinista lusikkaa ikävä.

Kiitos Salli.




Muutamille ystäville olen syksyn mittaan lähetellyt neuleita.

Jokaiseen jollekulle lähettämääni pakettiin
- on siinä sitten runokirja tai neuleita - 
merkitsen osoitteeni ja salaa toivon, 
että saisin paketin saajalta vaikka joulukortin.  

Jotkut ystävistäni ovat pistäneetkin paremmaksi
ja lähettäneet kaikkea ihanaa vastalahjaksi.
- Se kortti oikeasti olisi riittänyt. =)
Tässä ihanat kukkatuikut J:ltä, jolle tein pitkät sukat. =)
Hänen paketissaan oli kaikkea muutakin ihanaa, 
niin kuin suloisen (kintaat saaneen) Sukulaissielunkin 
monituisissa yllätyspaketeissa, joista viimeisimmän avaan 
vasta jouluaattona! 

Kiitos teille ihanat. 
Mulla on aina joulu teidän kanssanne.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mutta nyt ovat sormeni sellaisessa kunnossa etten voi
vähään aikaan neuloa yhtään mitään. Jostakin syystä villalanka
tekee kipeitä avohaavoja sormiini, niihin joihin se koskettaa.
Välillä miun piti paketoida sormia laastareilla melkein tönköiksi ja se hidastutti
harmittavasti neulomista. Onneksi sain kaiken sen valmiiksi, minkä olin
lupautunut tekemään.

En olekaan koskaan voinut pitää villaa muualla kuin käsissä
kintaina ja jaloissa villasukkina. Olisipa kurjaa jos nyt olen
allergisoitunut villalle lisää, niin etten voisi enää neuloa... =(

 Joudun pitämään jonkin aikaa neulepuikoista pakkolomaa.





Sillävälin pihalla







Nämä orvokit on kuvattu terassillamme 
20.12.2014. Vieläkin jaksavat olla silmäniloina. 






 Vaahteranlehdistä tekemäni ruusut 
leikisti kukkivat vielä. 




Välillä ripsuu lunta 
ja sitten jälleen sataa vettä.

Uusi lyhty on jo otettu käyttöön.
Se on kyllä hervottoman suuri.
Vähän liian suuri Pikkutaloon.
Sille ei löydy säilytyspaikkaa
sisätiloista kun se on
minijääkaapin kokoinen.

Tuossa siihen on laitettu kaikkein suurin
kynttilä mikä meiltä löytyi... 






Matala kukka-asetelma 22


.•♥•.¸¸.¸¸.•♥•. 


Ruusujen ei tarvitse välttämättä olla pitkiä
ollakseen juhlavia, 
vaan voit lyhentää ne aivan mineiksi varreltaan 
ja istuttaa ne kosteaan sammaleeseen
johonkin kauniiseen astiaan.

Matala asetelma sopii paremmin
myös pieneen juhlapöytään.

.•♥•.¸¸.¸¸.•♥•. 



Asetelman sammaleen 
voit nostaa juhlan jälkeen pois asetelmasta 
ja nostaa sanomalehden päälle kuivumaan 
ja keväällä voit istuttaa sen pihalle 
tai metsään niin se jatkaa eloaa. 

Sammal herää eloon, vaikka 
80 vuotta talon eristeenä oltuaan, 
kun pääsee takaisin luontoon. 

Ollaan se todeksi todettu  
tässä remonttitalovuosien tiimellyksessä. 


Niinhän me ihmisetkin 
kesäisin elvymme 
talven uinuttuamme. 
<3 


.•♥•.¸¸.¸¸.•♥•. 




21.12.2014

Valkoinen kuusi ja 3D 21



`•.¸¸.•´`•.¸¸.•´ 

Suomessa on kuusia koristeltu joulujuhliin
jo 1800-luvulta saakka.


`•.¸¸.•´`•.¸¸.•´  


Aina ei ole mahdollista hankkia oikeaa joulukuusta, 
jos olet vaikka matkalla jouluna, tai joku perheestäsi 
tai jouluvieraistasi on allerginen oikealle kuuselle, tms.



Tekokuusikin voi olla kaunis.
Ainakin tämä valkoinen on ihana! 

Minun on tehnyt mieli jo viisi vuotta
valkoista tekokuusta, kun sellaisia ihailin
Tallinalaisessa hotellissa jouluna 2009.




Tässä erilaisia koristekokeiluja.
Vuorossa on sokerivedellä kovetettuja
isoäidinneliöitä...

Vaaleanpunaiset kuusenpallot on
ostettu Biltemasta. =) 


 Piti kokeilla niitäkin ripustaa kuuseen...



Valkoisessa kuusessa on myös paikka keskimmäisemme 
Miihkalin valmistamalle uniikille lumikiteelle. 
Hän kokeili miten 3D tulostimella voi valmistaa esineitä, 
ja teki äidille lumihiutaleen. 


Aww!
Ihana poikanen.



Samoin Miihkali lähetti Satusensa kanssa meille
omatekoisen joulukortin jossa oli niin ikään 3D tulostimella
tehty jouluinen koriste, jonka olisi pojan mukaan voinut irrottaa
kortista ja laittaa kuuseen, mutta enhän minä raaskinut.
Kortti on hieno ihan sellaisenaan.


Tällainen versio kuusesta kokeilujen jälkeen tuli.

Valkoiset linnut jotka ovat tuttuja jo viime vuoden kuusista, 
pääsivät oikeutetusti valkoiseen puuhun.

En sitten lopulta halunnut valkoiseen kuuseen
kuin vain jotain pientä valkoista, 
askarreltuja vaaleanpunaisia rusetteja,
pojan omatekoisen hiutalekoristeen,
muutaman vuoden takaisia kirjanlehdistä
piparkakkumuotin mukaan leikattuja sydämiä,
sekä vaaleanpunaisia palloja.

Ja nallet. <3
Ne vartioivat joulupuuta. 


`•.¸¸.•´`•.¸¸.•´ 



https://www.facebook.com/pages/Una-Reinmanin-runot/121762977864133





`•.¸¸.•´`•.¸¸.•´