Aina kun tuon ilosilmäisen mutta hyvin herkän miekkosen ohjelmista jokin on tullut tv:sta,
ollaan me kaksi istuttu, katseltu ja kuunneltu Villen ihmeellisiä reissuja Venäjänmaalla.
Jos emme ole ehtineet katsella jotakin, on se tallennettu boxille josta sitten kylki kyljessä sohvalla lojuen ollaan henkeämme pidätellen seuraneet mitä Ville on ihmeeksemme jälleen löytänyt.
Ollaan monet Haapasalo-maratonit nähty.
Ville on kotoisin samoilta Hollolan seuduilta kuin minäkin,
ja itseasiassa hän on ollut peruskoulussa samalla luokalla veljeni Markun kanssa. =)
Huomasimme viime viikolla jotta hänestä on nyt ilmestynyt komea kirja, joka tietenkin oli saatava itse lukea, joten eikun tilaamaan sellainen adlibriksestä ja pian teos oli Ärrällä josta haimme sen mukaamme muutama päivä sitten.
Opuksen nimi on hiukan harhaanjohtavasti, vanhanaikaiselta tarinalta kuulostava Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä.
Eihän Ville nyt Venäjällä niin kovin varhaisnuori ollut...
Eihän Ville nyt Venäjällä niin kovin varhaisnuori ollut...
-Varhaisvuodet hän on viettänyt turvallisesti Suomen Hollolassa.
Heti autoon päästyäni avasin kirjapaketin ja luin kirjaa ääneen Hanille,
Lahteen autovaraosakaupoille ajellessamme, sivulle 33 saakka
ennen kuin tuli liian pimeää lukea.
En tosin lukenut ääneen niitä v-sanoja. Ne näyttävät kirjoitettunakin rumilta.
Mielestäni missään ohjelmissa Ville ei ole käyttänyt sitä sanaa?
Kaikkia muita kirosanoja saa käyttää tarpeen niin vaatiessa mutta tuo on... =/
Kookas kirja on varustettu kookkailla kuvilla, jotka ovat Juha Metson käsialaa.
Ihan kaikkia kirjan (lasten silmille sopimattomia) kuvia
ei olisi todellakaan tarvinut kirjaan kaikelle kansalle esille laittaa,
vaikka ne kasvattavatkin mukavasti teoksen sivumäärää...
Villen haastatteluista on kirjan toimittanut Kauko Röyhkä, alias Jukka-Pekka Välimaa.
(Nätti oikea nimi!)
Kirjassa on mukana sen kummempia esittelyjä vailla oleva hahmo nimeltä Olga,
joka netin ansiosta paljastui Röyhkän vaimoksi, laulajaksi joka käyttää Olga-nimeä.
Ainakin minua hiukan häiritsi toisinaan kirjan sivuilta putkahtelevat herra Röyhkän omat seikkailutarinoinnit,
koska kirjanhan piti kertoa Villen seikkailuista.
Lisäksi teksti on todellakin painettu haastattelutyylimuotoon joka näyttää hiukan koomiselta
suuren kirjan sivulla, vähän kuin satukirjaa lukisi.
Aikuisten sellaista.
Mutta kiitos.
Kiitos silti kirjallisesta saavutuksesta tekijöille, sillä Villen huisin ihmeellisiä seikkailuja
oli enimmäkseen hauskaa lukea. On kirjassa kamalia traagisiakin elämäntotuuksia ja ikäviäkin menneisyyden kuvauksia.
On suoranainen ihme, että Ville ylipäätään on yhä
kertoilemassa elämästään.
Onneksi on.
Toivottavasti hänen elämänsä tästä eteenpäin on seesteistä ja onnellista.
Älköön koskaan nuo naurunjuonteet kadotko hänen silmäkulmistaan.
PS eli Pieni Spoilaus:
Ville-parka saattaa kyllä saada sakot
Lahden kaupunginkirjastolta muutamista palauttamattomista kirjoista,
jakkas he ovat tämän kirjan lukeneet...