Translate

31.7.2013

Pelakuita taasen






 Olen nyt jo tuonut sisälle pari pelargoniaruukkua 
etteivät vaan saa missään vaiheessa kylmää.
-Ovat sitten emoina ensi kesän tuleville pelargonioille. 


Nyt ruukut komeilevat keittiön ikkunalla 
kuin mummonmökissä konsanaan.
(Vaikkei tämä mikkään mummonmökki olekaan! =) )
Kiitollisia kukkijoita ovat.




  Ylemmässä kuvassa pelakuuruukut on kuvattu jo muutama päivä sitten mutta
2.8.2013 illalla kääsin kukkaruukut 
huoneeseen päin
koska ne jo kurkistelivat kovin aurinkoa
niin valkoisessa oli auki 13 kukkavartta
ja hellän vaaleanpunaisessa oli 19 aukinaista
kukkivaa oksaa... 

Vertauksen vuoksi emojen viekussa nököttää 
yksi ihan pieni babynen. 
-Kun yksi katkennut pelakuulatva piti tietty laittaa 
multaan... 




30.7.2013

Ne kahdeksan



Mona Lisa, Oriental lilja. 
 

Heidi R, Rakastuin runoon-blogista haastoi kertomaan 8 asiaa miusta.

Olenhan mie niitä jo muutamaan kertaan vuosien varrella postanutkin tänne blogiini mutta niiden entisten asioiden lisäksi täytyyhän olla jotakin ihan uuttakin kerrottavaa.... Pohdittuani päädyin siihen tulokseen että kahdeksan uusinta asiaa minusta ovat, tadaa...

Ensiksi kerrottakoon suuresta puutarhankaipuusta. Meidän pihamme ei todellakaan ole mikään puutarha. Se oli alunperin tyhjä kukkien osalta. Siellä oli vain muutama liian isoksi kasvanut ja pystyynlahonnut puu jotka piti turvallisuussyistä kaataa pois. Nyt siellä on pari hiljattain istutettua omenapuuta, yksi päärynä ja yksi terijoensalava ja pari kukkapenkkiä joissa kasvaa vaihtelevalla menestyksellä muutama kukka. Ihailen suuresti vanhoja puutarhoja joissa on komeita vänkkyrärunkoisia omenapuita ja vahvoja, korkeita perennoja... Jaa tää ei kait sitten ollutkaan mikään yllätys? Tällaista on ollut jo havaittavissa? Jaahas... =)

Toiseksi, en ole käynyt tänä kesänä kuin kerran uimassa. Miten kala-horoskoopin omaavalle on voinutkin käydä näin? Mutta on ollut vähän muuta puuhaa ja ne tutut järvet ovat niin kaukana...

No kolmanneksi, olen vallan hämmästynyt kun luonto alkaa jo nyt näyttää syksyiseltä. Kesä mennä hujahti (taas) joka kesäisen taloremontin merkeissä ja luonnon kukkaloisto katosi. Nyt ei kuki juuri mikään... Ihania liljoja lukuunottamatta.

Myös äitienpäiväruusu on alkanut kukkia uudelleen.   
 
 
Neljänneksi, kärsin ihan kauhiasti jälleen kissakuumeesta. Ihan kuin tuo mieskin alkaisi jo pehmetä vihdoin kissamaisuusajatuksille. Kissat kun ovat niin siistejä ja puhtaita eläimiä. Ne pitävät itse huolta vessakäynneistään ja turkistaan. Toisin kuin... jotkut muut lemmikit.  =)

Viides kohta: miepä en ossoo puhdistaa Canonin linssiä/kennoa ja siksi kuvissani näkyy jotain ihme möykkyjä joita suuresti häpeän... Mihinkään liikkeeseen miulla ei ole varaa mennä kameraani puhdistuttamaan.

Kuudes seikka jota ennen en olisi koskaan uskonut toteavani ihan hymy huulillani: huomaan että ehtii ilman hötkyilyäkin tehdä sen mitä pitää ja sillä lopulla ei ole niin väliä tekeekö sitä lainkaan. Ainakaan tänään. Ehkä huomenna? Slowlife alkaa ottaa miusta otettaan yhä vahvemmasti. Silti ehdin tehdä sen mitä minun täytyykin, ihan ilman panikkia.

Seitsemäs kohta kertoo, että olen entistä vähemmän utelias muiden asioista, jos koskaan ikinä olen tippaakaan utelias ollutkaan! Nyt en ole siis senkään vertaa. =)

Kahdeksas kohta: toisin kuin useimmat immeiset, mie kaipaan nyt juuri auringon sijaan sadetta. Niin kaipaavat kipeästi nuo rehupiiklesit meidän pihassakin...


Heinäkuun toiseksi viimeisen aamun terveisin 

Una 


 

PS: niin ja tämän haasteen  saa taas napata följyynsä se ken ehtii ja haluaa... 
  


28.7.2013

Sunnuntairauhaa





Ulko-ovella muratti häpeämättömästi halailee punaisia orvokkeja.
 

Orvokit nauttivat elosta muratin sylissä ja hehkuvat kilpaa kesän kanssa. 
 


Mutta kuka se siellä portailla puhisee? 
Saunasiilimme Simohan se siellä. 
Se joutui pihakoristeeksi koska se oli 
jotenkin halki ja vuoti lauteille tervantuoksuisia raitoja. 

Simon uusi työpaikka on varsin vakaa ja pysyvä. 
Ulkona riittää aina töitä...
  Vaikka ei muuta 
niin se voi vaikka vahtia kuka kulkee portaita. 
-Eikä enää tarvitse kantaa 
tervaa selässään. 

 ♥  
 


27.7.2013

Suklaakääreensininen päivä?





Fazerin sininen on ihan klassikko ainakin meille suomalaisille. Eikö?
Tänään vieteään kansallista maitosuklaan päivää
ja moista juhlapäivää saattaisi itsekukin vaikka juhlistaa sillä klassikolla...





26.7.2013

Mekot heiluvat tuulessa



♥ 
 Rhodochiton Atrosanguineus


♥ 
 Monivuotinen superlempirakaskukkasuosikkini keijunmekko 
on taas täällä, kiipeilee amppelissa,
niin kuin se oli ilonani mm tuollakin.

Kasvatettu viime vuoden kukkien siemenistä tietty, 
eli koko ajan nämä ovat saman kukan jälkeläisiä.



♥ 
Nimilappu kertoo kaiken 
oleellisen...  






25.7.2013

Tämän kesän daalia




Enempiä selittelemättä, 
saanko esitellä tämän kesän daaliani. 


Onnea kaikille Jaakoille, 
jotka tänään viskelevät 
kylmiä kiviä järviin... 
♥ 





24.7.2013

Jalostettua



Hieman tavallista kulleroa koristeellisempi jalokullero,  
Trollius chinensis, kukkii Mamani puutarhassa. 



Kullero on yksi äitini lempikukista 
koska hänen oma syntymäpäivänsä on Kullervon-päivänä.



23.7.2013

Älä koske aurinkoisella säällä


Mooseksenpalavapensas, Dictamnus albus.

Vahvasti sitruunantuoksuinen kasvi
saattaa aiheuttaa herkimmille
allergisen reaktion, 
joten sitä ei saisi antaa
ainakaan lasten koskea
varsinkaan aurinkoisella säällä
jolloin kasvin eteeriset öljyt ovat
vahvimmillaan.

Kaunis ja herkän näköinen kukka siinä pensaassa kieltämättä. 


Katsoa saa vaan ei koskea. 



22.7.2013

Pieni uusi tuttavuus


 Tässä on erilaisia Zinnian (Zinnia elegans) 
tai tsinnian tai oppineittenkukkia. 

Rakkaalla lapsella on... 

Eräs ystävä näitä kovin kehuskeli 
ja kehotti kokeilemaan niiden kasvatusta. 

Siksi niiden siemeniä kevättalvella hankin ja purkkeihin siemeniä kylvin... 
Mutta kovin oli huono itävyys eikä taimia tullut kuin muutama.


Tässä kukkien väriskaala. 
Kukkien muotokieli myös vaihtelee eri kukissa. 
Toiset ovat pallomaisia minidaalioita 
ja toiset muistuttavat kehäkukkaa tms. 
 


Mutta ihan hauska uusi minituttavuus. 






Riippumatoton

















Tänään vietetään riippumattopäivää. Mie olen ihan riippumatoton sillä meidän pihalla ei ole kahta kookasta puuta niin lähellä toisiaan ja sopivassa pihan paikassa, jotta voisimme ripustaa mihinkään riippumattoa. Pah. Miten ihana olisikaan vaikkapa kahdestaan köllötellä tuollaisessa kuvan punakirjavaisessa riippiksessä, lierihattu auringonvarjona, lintuja ja tuulta kuunnellen, tai kirjaa lukien...




Kuva sivulta Nanne.



19.7.2013

Aina ei vaivaa palkita


Pihan ja puutarhanhoito on vähän arpapeliä. Aina ne ostosiemenet tai jopa -taimetkaan eivät lähde kasvamaan. Joskus on joku taimi ollut tuhoutunut jo paketissaan, vaikka olen paketin heti hakenut sen tultua postitoimipisteeseemme. Muutamista lähetyspaikoista en siis tilaa mitään enää koskaan.

Esimerkkinä vaikkapa tämä tapaus, kun viime syksynä tilasin valkoisia särkyneitäsydämiä kolme kappaletta, eikä niistä yksikään sitten elänytkään talven yli. Tuo kuva juuri paketista nostetuista ♥  kukista jäi ainoaksi. Keväällä sen tyhjäksi jääneen kukkapenkkipaikan vieressä kukoistivat kyllä vanhat punaiset yksilöt, mutta niitä valkoisia ihanuuksia en sitten koskaan näköjään saanut.
Ihan kuin en olisi koskaan mitään siihen penkinkohtaan istuttanutkaan. Toukokuussa asiantilan paljastuttua lähettämääni reklamaatioon en saanut kyllä myyjältäkään minkäänlaista vastausta. 


Harmituspettymys... 
Olin niin niitä kukkivia ihmetyksiä
tälle kesälle odottanut...  

Ihan kuin ystävä olisi jättänyt 
lupauksistaan huolimatta saapumatta 
kun kasvit eivät heränneetkään eloon keväällä.


PS:
On olemassa vastuullisiakin myyjiä,
joilla on kasvuunlähtötakuu omille tuotteilleen.
Tilaanpa tästä lähtien ainoastaan heidän tuotteitaan.




18.7.2013

Keltaisen sävyjä





 Kääpiösamettikukka, Tagetes tenuifolia. 


Vahingossa
tuli kylvettyä jopa keltaisia kukkia, 
vaikka missään nimessä keltaiset kukat eivät ole olleet koskaan 
suosikkejani! Nämä siemenet sain puutarhalehden mukana ilmaiseksi
ja siksi ne nyt kukkivat vähän niin kuin rappusilla,
jossa ovat venähtäneet noin puolimetrisiksi,
kun siemenpussukassa ehdoteltiin niille
n 30 cm pituutta.

Kasvihuoneessa kasvavat kiltisti pussukan lupaamissa mitoissa.

Samoin kukkapenkissä...


Vahingossa olen niitä hieman näköjään kuvannutkin.


Auringonpaisteessa. 
Sateella. 
Pilvisäällä.

Siellä sun täällä... 


Sitkeä ja voimakastuoksuinen kukka jonka
tuoksu muistuttaa jotenkin suopursua.



Olenkin käyttänyt kukan vahvaa tuoksua hyväkseni
ja istutellut sitä siksi myös kasvihuoneeseen,
koska sillä ei tunnu olevan tuholaisia
ja se toimii tuholaistorjujana ja
henkivartijana muillekin kasveille.


Jotkut immeiset syövät näitäkin,
pikkuisia samettikukkia,
tai ainakin niiden sitruunanmakuisia lehtiä 
-ihan luvalla.

Koetin Hanille tässä jokin aika sitten
laittaa Valamonruusun terälehtiä salaattiannokseen. 
Mies noukki ne kaikki lautasen reunalle.

Voin siis kuvitella mitä kävisi koko annokselle
jos näitä keltaisia kukkia johonkin ruokaan laittaisin... =)



 

Myrkyllinen borage, eli kurkkuyrtti!





Älä syö! Kurkkuyrtin lehtiä, kukkia tai versoja ei saa myrkyllisyyden vuoksi käyttää salaateissa, juomissa jne! 

EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan kurkkuyrtillä, 
Borago officinalis, olevan vakavia haittoja, eikä minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta.


Kasvi sisältää maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka aiheuttavat perimävaurioita
.

Kurkkuyrtti, Borago officinalis, eli rohtopurasruohon sisältämiä alkaloideja ovat muun muassa intermediini, lykopsamiini, amabiliini ja supiniini.
/wikipedia

- Älä kasvata kasvia pihapiirissäsi, jos perheessäsi on pieniä lapsia, etteivät lapset koske tai syö myrkkykasvia! 

Jossainpäin maailmassa valitettavasti kaikkia maanpäällisiä osia kasvista käytetään yhä ruokiin ja juomiin, joten saatat saada ulkomailla ruokaillessasi purasruohoa juomaasi tai lautasellesi ihan huomaamattasi! Pidä siis varasi! 

"Purasruoho-nimitys tulee kasvin ikävästä karvaisuudesta,
kun kasvi ikäänkuin puraisee karvoillaan..."

Itse sain allergisen ihoreaktion vain koskettamalla kasvia. 

Siksi siihen kannattaa AINA koskea vain paksut hansikkaat
käsissä. En kyllä ymmärrä miksi kasvia pitäisi edes kasvattaa pihalla kun tietää miten myrkyllinen se on. 



ÄLÄ KÄYTÄ KOSKAAN RAVINNOKSI TÄTÄ KASVIA! 









"Kasvi siementää vilkkaasti ja nousee yleensä joka kevät paikalle, johon sitä on kerran kylvetty." /Wikipedia

- Eli siitä on jopa hankala päästä eroon, jos sitä joskus on pihamaalla kasvanut. :( 


Koristekasvinakin se on vähän niin ja näin:
Turhan kookas, honkkelo, karvainen puska, joka kaatuu jopa tuulen voimasta ja jonka latvoissa heiluu muutama pienenpieni mitätön, hämähäkkijalkainen kukka. 

 


Uskomatonta että
kurkkuyrttiä on yhä siemeninä ja taimina myynnissä!!

 

 Jopa siemenkuvastoissa kasvin "makua" yhä hehkutellaan, eikä piittaamattomasti lainkaan varoiteta kasvin myrkyllisyydestä! 

 

 

 Lopuksi varoitus hunajan ystäville:


Mehiläisten tästä kasvista tekemä HUNAJA voi olla vaarallista  ihmisille! 


Ei ole lainkaan hyväksyttävä syy kasvattaa kyseistä myrkkykasvia "siksi kun pörriäiset tykkää..." 

 

Päinvastoin! 


Poista kasvi pihaltasi! 


 



 

17.7.2013

Muutakin kuin lupiinia





Ahdekaunokki, Centaurea jacea 



 Pelto-ohdake, Cirsium arvense


Ihanasti ovat ohdakkeiden violettien kukkien lisäksi tienpenkkoja värittämässä joillakin seuduilla myös kaikenlaiset kaunokit, kuten musta-, ahde-, nurmi- ja ketokaunokki. Tietenkin niiden heinä- ja putkilokasvien lisäksi. Niin ja sitten siellä teidenreunoilla kukkivat tervakukat, kaikenlaiset ihanat kellokukat, sauniot, päivänkakkarat ja jne jne jne...



Harakankello, Campanula patula


 Ketokaunokki, Centaurea scabiosa  




Autoreissuilla huomaa, missä on kulkenut sellainen tienpielustenleikkaaja, jolla on silmää kukkien kauneudelle ja hän onkin jättänyt leikkaamatta ne kauniit maitohorsmat, ne kukkivat lupiinit tai jotain muuta nättiä. Ehtii sen paikan sitten seuraavalla kerralla leikata tyhjemmäksi.

Joiltakin toisilta seuduilta talkoovoimin kitketty astmaatikon painajainen eli pujo on jossakin muualla ihan jokapäiväinen näkymä suoranaisina niittyinä teiden ja talojen reunuskasveina.




 Ahdekaunokkia olen onnistuneesti siirrellyt ojastamme 
pihaan ja jopa perennapenkkiin. 
Se onkin komea ja kookas kukka joka ei hätkähdä savistakaan maaperää. 










16.7.2013

Puutarhojen salaisuuksia




Heinäkuun Kotipuutarhalehden kannessa koreilee tähän vuodenaikaan tuttu neilikka. Neilikoista harjaneilikka Dianthus barbatus kukkii eri sävyissään myös Mamani sekä minun kukkapenkeissä. Joskus neilikka intoutuu kasvamaan liikaakin valloittaen muiden kukkien alueita omikseen jolloin sen toimintaan täytyy puuttua ronskilla kädellä. Ei sitä nyt toisen tilaa saa ottaa noin vaan. Kasvi kestää tämän juuristonsa supistamisen hyvin ja kasvaa sitten sen mukaan, miten paljon sille antaa uutta tilaa ja jättää kasvustoa kukoistamaan.

Lehden mukaan kukka kestää hyvin kuivuutta ja sen mie allekirjoitan tuosta vaan. Meillä on surkean savinen maaperä mutta tämä kukka kasvaa jopa siinä savimaassa. Muut kukat tarvitsevat multaa ja kohopenkkinsä mutta tämä kasvaa missä tahansa, mihin se juurensa on ulottanut.



Uusin lehti kertoo mielenkiintoisesti mm kärhöjen sekä kirsikoiden kasvatuksesta ja hoidosta. En tiennytkään että kirsikkapuiden rungot ovat niin sääalttiita. Pitäneekin oman kirsikankin nuori runko suojata muutenkin talvea vastaan kuin vain myyrä- ja jänisverkoilla. Jotakin lämpimämpää on keksittävä sille.

Ihania ja hyödyllisiä pionivinkkejäkin on niinikään tässä numerossa ihan askel askeleelta ihanine kuvineen. Pioni on sellainen kukka johon kukaan ei voi koskaan kyllästyä! Eihän?! En mie ainakaan! Luulen, että ensi kesänä nuo kaksi viimeisintä omaa pionipensastanikin jo kukkisivat. Komeat pensaat ilman kukkia ne tänä kesänä saivat aikaan. Nuo muut, aiemmin istutetut kukkivatkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiitettävän ihanasti ja loistokkaasti.

Kotipuutarhalehti kertoo oikein istutetun pioni kasvavan ja kukkivan parhaiten samalla paikalla, jopa vuosikymmeniä. Älä siirtele pionia turhaan, sillä siitä se loukkaantuu vuosiksi. Se ei ole mikään muutoksenhaluinen kasvi, pikemminkin varsinainen kasvikunnan konservatiivi. 



Ihailin myös lehden suloisia perinneperennoin muhevoitetun pihan kuvia, joita on hoidettu isomummon opein.
-Minunkin mummoni oli muutes puutarhuri ja tietyllä seudulla on yhä olemassa puutarhoja, joissa mummoni kädenjälki on näkyvissä tavalla tai toisella. Mummon mies, eli pappani puolestaan kertoili tarinoita ja viihtyi paljon yksikseen, joten jotain tutuiksi kokemiani geenejä olen heiltäkin saanut.

Lehdessä vinkataan ekologisesti kasvien luonnollisista tuholaistorjujista. Jokin ötökkä on aina jonkun toisen ötökän saalista. Meidän pihaan tarvittaisi kanoja tai hanhia jotka söisivät kotiloetanoita, kun niillä ei tunnu olevan muita vihollisia täällä. Edes yhtään siiliä emme ole koskaan tällä pihalla havainneet. Lainasiilikin siis olisi kiva yllätys.

Etana on syönyt varsinkin auringonkukat ihan reikäisiksi, kuin kukkien lehdistö olisi pitsiä, mutta ei kovin kaunista edes luonnonpitsiksi. Toivon, että ne kuitenkin jaksavat kukkia aikanaan, sillä tänä keväänä istutin punaisia auringonkukkia. Odottavan aika vaan on joskus niin tavattoman pitkä, hektisestä kesästä huolimatta.




Muuten, Kotipuutarha-lehdestä ja monista muistakin ihanista puutarhalehdistä myös muualla kuin Suomessa, on mahtavia tilaustarjouksia kaikille kukkien ja puutarhojen ystäville juuri nyt. Katso vaikka ja tutustu: Lehtikuningas.fi. -sivustolla.