Translate

26.2.2010

Ollaan ♥ ritareita

...



Aamusella teetä juodessa tipahti riisikakkusesta palanen mukiin ja siinä se taas oli! Sydän! Hani väittää että mie näen sydämiä kaikkialla, mutta tämän kyllä näkevät kaikki muutkin. Eikö vaan? Selvä sydän se on. Sellainen pyrstötähtinen sydän. Tuo valoa mukanaan.


Me Hanin kanssa teimme suurlumiurakan eli putsasimme talon katon lumesta. Paksuimmillaan lunta oli yli puoli metriä tuolla aikas monen kymmenen neliön alueella. Nyt se sama lumi on painavana tylppähuippuisena alppijonona maan tasalla talon ympärillä.

Mutta me olimme, niin kuin Mama sen ihanasti totesi tekstiviestissään, oikeita ritareita, kun lumet poistimme. Tuntee tehneensä jotakin hyödyllistä eikä tarvii enää pelätä että katto tippuu niskaan. Sauna teki tuon lumisodan päälle toosi hyvää. Mie harvoin pidän saunomisesta, mutta nyt se oli paikallaan.

Ja ainakaan tulppaanin sipulit eivät nouse liian aikaisin kevätaurinkoa katsomaan, kun takapihalla on lunta kokonainen vuoristollinen. Kyllä minulla on ideoita senkin lumen suhteen, ja aion valloittaa kaikki sen vuoriston mounteverestit, mutta odotan että tulee suojasää...

Iltasella satoi muuten ensimmäistä kertaa tänä vuonna räntää. Tuntui ihan hassulta kun taivaalta ei herunutkaan hissukseen herttaisen lempeitä lumitähtiä vaan kovia rapisevia jäämuruja. Kyllä nämä ensimmäiset räntäsateetkin kestää hymyillen. Liika on aina sitten liikaa, mutta se on sitten, jos niin tapahtuu.

Taidan mennä nauttimaan iltateetä ja tapani mukaan karistelen juomaani syömisiäni. Katselen näkyykö taas mukissa sydämiä. Vai onko niitä armaani silmissä vai mun yöunissa...





...

Paljastavaa toimintaa

,,,

Eli handy hostess...



Aurinko jaksaa taas vaeltaa ja paistaa pidemmän aikaa.
Se paljastaa keväisen ilouutisen: ikkunanpesutarpeen.

Käsi ylös joka ei pidä ikkunanpesusta?
*viittoo itse täällä vinhasti käsi pystyssä*


Mun tekniikalla sillä sanolehtipaperikuivauksella
saa aikaan entistä sotkuisemman lasin
ja kaikki on alettava alusta.
Vähän kuin tässä ikkunanpesuketjussa... =)
Ikkunankuivausvälineeni on ehdottomasti lasta.
Tässä Kätevän emännän ikkunanpesuohjeita. =)

Kotiliesi neuvoi aikoinaan näin, joka on
muuten ok ohjeistus, mutta itse aloittaisin
puhtaimmista laseista, joista aina
tarpeen niin vaatiessa uutta pesuvettä vaihtamalla,
lastaa ajoittain huuhtomalla ja kuivaamalla jne
siirryn viimeiseksi niiden likaisempien ulkolasien kimppuun.
Mutta tapansa tässäkin kullakin...





...

25.2.2010

Rykelmiä

...




Ihminen on laumaeläin
Näin vannotaan
Ryhmätyöt tehdään rykelminä
Ryppäinä ajatus juoksee

Mie mietin tätä yhteisöä
Otan kuvan yksinäin
Ennen kuin tuo ryhmä
kaiken kauniin sotkee




Valokuvatorstain sekä Runotorstain aiheina oli "Rykelmä"











Edit: Vuosi sitten pajunkissat olivat mielessä...
Ja kaksi vuotta sitten varikset...
Tämä ei todellakaan ole mikään muotiblogi. =)




...

24.2.2010

Tuijotuskisa

...




Hän ja minä
Lumisateessa
Tuijotimme toisiamme
Kunnes oli molempien
jatkettava matkaansa




-Una Reinman-




Edit:
Olin liittänyt mielestäni kivan lumisade-efektin sivuilleni mutta se sade vei voimat koko sivustolta, joten päätin luopua siitä... Harmi. Se sopi talvikuviin.



...

23.2.2010

Tehtäviä täytettynä

...




Höyhenensä pörröön nostaen
lämpiminä pysyäkseen
lintuset siemenet syöneet
Näillä pakkasilla
talventörröttäjät
tyhjiltä näyttävät
Kaikkensa antaneet





Una Reinman









...

22.2.2010

Lunta aina vaan

...



-10 astetta ja sataa hiljakseen lunta...


Lumi pakkaantuu yllättäviin mutkiin ja lumensieppareihin. Koska tässä välillä ei ole ollut niitä suojaisia kosteita säitä, on kaikki lumi pakkaslunta jonka tuuli saa katoamaan mukanaan vaikkapa kokonaan joltakin tietyltä tuulelle alttiilta kohdalta, ja se kasaantuu ihan jonnekin muualle. Tuuli vie lumikiteitä kuin hiekkaa mukanaan. Muutttuvat lumidyynit kukoistavat ja ilmestyvät sinne, missä niitä ei ennen ole ollut.

Oli yllätys, että lumi kasaantui pieneen Suomen-maahamme, eikä esimerkiksi Kanadan Vancouveriin, jossa sitä sisun lisäksi nyt olisi tarvittu...








...

20.2.2010

Onnellista viikonloppua

<3>



Lumi on tuiskuttanut valkoisuutta ovenpielen k
ukkaruukkuun piilottaakseen sen katseilta kokonaan. Aurinko kurkisti ruukkuun torstaina ja herkistytti minut napsaisemaan kuvan siitä sydämellisestä näystä.

Nyt koko ajan kun katson tuota leikkaamaani kuvaversiota, mielessä soi Jipun: Kaunis, vanha, surullinen mies, joka kristallivirran reunalle jätti sydämen...
En tiedä miksi se kipale nyt niin soi ja soi.
Se on vaan sellainen surul
lisenkaunis.






<3>



19.2.2010

Oi...

...



Aika hujahtaa.
Tämä lumilinnastaan aikoinaan kurkistellut lumiprinsessani Nunnukka tanssii tänä iltana kihlattunsa kanssa lukionsa vanhojentansseissa...
-Ensimmäistä kertaa ikinä tytär on tänään käynyt kampaajalla. =)
Tähän asti mie olen hiuksiaan leikannut ja letittänyt. =)



Runotorstain runoaiheena oli keskosuus. Nunnukkani ei aivan syntynyt keskosena mutta hänelle määrättiin syntymäpäiväksi sektiopäivä ennen hänen varsinaista laskettua aikaansa. Itse asiassa leikkauspäivä oli minun oma syntymäpäiväni. Niinpä vietin omaa syntymäpäivääni leikkaussalin heräämössä peittojen alla palellen ja sain lahjakseni tuon suloisen tyttären.
11 päivän päästä meillä onkin taas yhteinen syntymäpäivä jota varmaankin Nunnukan isoveljien, miniän ja muun ihanasti koko ajan laajenevan perheen kera joukolla kakkukahvien merkeissä vietetään.


Ajalta jolloin nuo kaikki kolme poikastani
olivat pieniä on syntynyt tämä pikku runonen:




Vauvoja pitää
herätä
kuuntelemaan
vähän väliä
Niitä
pieniä ihmeitä
Silmissä
onnenkyyneleitä
Oma sydän
herkkänä
Ihmisalkuja
ihmetellä


© Una Reinman




...

18.2.2010

Lumihurmos jatkukoon

...






Lunta edelleen.
Onneksi.
En toivo yhtään vesisadetta täksi talveksi.






...

17.2.2010

Katsojan silmässä

...





Maanantaina taivas oli hetken kauniin sininen.
Silmänruokaa ja samalla tosiluomua linnunruokaa.






Kun kuvasin vaahteran oksia, käveli vanhempi mies luokseni ja kyseli:
-Filmaatko sä tota koivua,
osoitellen selkänsä takana seisovaa komeata lumihuuruista puuta.
-En. Kuvaan tätä vaahteraa.
-Tuo koivu on komea. Harvoin näkee näin komeaa näkyä. Filmaa tota koivua.
Hymyilin ja nyökkäsin miehelle. Kerroin kuvanneeni jo aiemmin paljon lumisia koivujakin.
-Kaunis se kyllä on, niin kuin kaikki muutkin lumenhuuruttamat puut.
Mies lähti pois pettyneen näköisenä.

Ensi kerralla lupaan kääntää kameran sitä kohdetta kohti,
mitä ohikulkija ihailee, vaikka minulla olisi siitä jo sata ja yksi kuvaa...







...

16.2.2010

Jäätähtiä

...










Tähtiä
voi olla joskus vaikea nähdä
Lumisista pensaista
niitä saatat kerätä
Varovasti
etteivät sulamaan ennätä




Una Reinman









....

15.2.2010

Vihreät lyhdyt

...




Samaisen, alempana olevan aidan portti jostakin päin Suomea.




Minulle ei ole koskaan merkinnyt ihmisen koulutus, oppineisuus tai titteli mitään erityistä nöyristävää ja ihailtavaa statusta. En arvosta ihmistä oppineisuuden perusteella, vaan sen perusteella, millainen hän on sisimmältään.
Käytös, rehellisyys, sydän ja sielu ovat tärkeimmät seikat ihmisyydessä.

Sen saman olen opettanut myös lapsilleni. Kuin myös sen, ettei koulutus ole ollenkaan pahitteeksi, oman kyvyn ja tavoitteiden mukaisesti. Kukin elää, kouluttautuu ja työskentelee niin, kuin se itselle on mahdollista.

Meistä toiset pärjäävät elämässä pienemmällä kirjaviisaudella ja opinahjojen penkkien kulutuksella, kuin toiset. Se on henkilökohtainen asia, kunkin ikioma, kuinka kauan ja hartaasti on halua ja tahtoa opiskella.

Opiskeluhan ei lopu varsinaisesti koskaan ihmiselämän aikana. On asioita joita oppii vain kirjoista, mutta suurimman osan elämästä oppii vain elämää elämällä.


On sama, mitä ihminen tekee työkseen,
kun vaan on reilu ja rehti ihmisenä.











...

14.2.2010

Laskiaissunnuntai

...




Yhä lunta tulvillaan on raikas talvisää...
Tänään pitää
lähteä ystävän kanssa laskemaan mäkeä... =)





...

12.2.2010

Hieman sydämiä, sinistä ja valkoista

...




Kaunista &

♥ ystävällistä

pakkasviikonloppua

ja kaikkien sydänten päivää


Paleltua ei kuitenkaan sitten saa,
onkos selvä?






Valokuva- ja Runotorstaissa
on haasteena ystävyys. Tässä
ovat miun talvinen kuvani ja
vanha runoseni enkeliystävälle:





Kiitos että olet ollut olemassa
tässä miun maailmassa
Kaikki nämä vuodet
Taivaspaikkasikin
olet ansainnut
Oikea enkeli olet jo nyt


-Una Reinman-


...

11.2.2010

Maailma muuttuu

...





Tällainen yönäkymä oli tammikuussa takapihan kulmalla
kun kävin tähtiä tuijottamassa talven ihanassa ihmemaassa.





Sama maisema pilvisenä tammikuisena päivänä, kauniina yhä.





Sama maisema helmikuussa metsurien jäljiltä.
Paljon on muuttunut.
Lumous on haihtunut...






PS: 12.2.2010:

Eilen kokeilin uutta
Google Maps karttapalvelua jossa haikeansurullisesti näkyy viime kesältä tämä seutu kaikkine ihanine suojaisine puineen, joihin syksyllä ihastuin ja tahdoin tämän paikan...
Mikä hirmuinen ero onkaan tällä hetkellä pihan ja seudun ulkonäöllä.

Netin kartassa hakkuiden kohdalla menee ihana metsäinen ulkoilureitti... Haikeata.


Valkoisella merkittyjen puiden luo
on tuotu kyltti jossa muistutetaan metsänhoidollisista hakkuista.
Ne hakkuut kun vievät kaikki puut... =(









Puistometsien harvennus = kaikki puut pois... =(
Metsurit palaavat, jos eivät tänään niin ensi viikolla. =(



Edit: Ei takapihan seutuville loppujen lopuksi
jäänyt pystyyn, kuin se meidän valkoisilla
nauhoilla suojaamamme puurykelmä
(ONNEKSI oli ne nauhat!)
ja yksi tuo isompi mänty, jonka pelasti
vastapäisen naapuritalon pariskunta
huutamalla metsureille...






...

9.2.2010

7 things + 1 + 1...

...



Minut on haastettu paljastamaan 7 (+ 2) asiaa itsestäni.
Laitanpa tähän kuvina asioita,
jotka ovat minulle tärkeitä.

Tosin vain näin vähäinen määrä tärkeitä
ja omimpia seikkoja oli vaikea valita,
joten hieman yhdistelin...




♥ 
 Ensimmäisenä tietenkin mun kaikki rakkaat Muruseni,
joista kuvassa tärkeä ydinosanen,
mutta rakkaita on toki enemmänkin.


Halaukset.





Estetiikka.
Kaikenlaiset kiviset ja puiset pinnat.


Puut. 
Luonto.






Taivas.
Pilvet.
Vesistöt.
Koti...







Kukat.
Kevät.
 Syksy.










Lukeminen.
Kirjoittaminen.
Sanat.






Joulunpunainen ja joulun tunnelma.
Tällainen vanhanaikainen talvi, tietenkin.
Ja jalassa rakkaat villasukat...


 ♥ 








Istahtaminen pöydän ääreen
syömään yhdessä rakkaiden kanssa.
Kynttilät, lyhdyt, takat.
Lämpö.




Kahdeksantena kohtana
olkoon, että remontoimme Hanin kanssa
vanhaa pikkutaloa, ja tähän remonttiaikaankin on
mahtunut kaikenlaista,
niin palkitsevia
kuin epätoivoisiakin hetkisiä.




Lisätään vielä yhdeksäs, koska
rakastan uusien paikkojen näkemistä,
kuvaamista, kokemista.
Matkailu avartaa.
Matka ei tarvitse olla edes pitkä,
kun se jo sisältää kaikkea uutta...






© Una Reinman






...

Lumimaailma jatkuu

...








...

7.2.2010

Sydän

...






Olisin voinut kirjoittaa taivaalle
sydämellisiä ajatuksia kaikille
Mutta silloin muut
eivät olisi nähneet
samaa kuin minä nyt








...

6.2.2010

Yhäkö jäätää?

...






Noita maisemia katsellessaan
tajuaa olevansa mukana elämyksellisessä
elämän ja luonnon extreme-seikkailussa.
Tuntee saavuttaneensa jotakin ainutlaatuista. =)








...

5.2.2010

Aiemmin nähtyä

...



Joku lensi juuri tästä...




Niin monta puuta katosi lähitienoolta, että se on aivan uskomatonta!
En ole murheissani saanut edes päivitettyä nykynäkymiä.
Jotenkin kädet eivät halua nostaa kameraa
tallentamaan tämän hetkistä takapihaa.

Onneksi minulle jäi paljon kuvia ajalta,
jolloin kaikki puut saivat vielä kasvaa rauhassa
jolloin oravat loikkivat puusta toiseen
ja lumi peitti ihastuttavasti oksia
ja mie sain ihailla ja kuvata niitä...




*niisk*





PS: klo 9:28:
Puiden raivaaminen pois, on siitä vielä niin hermoja raastavaa touhua että se jatkuu näköjään viikosta toiseen ja pätkittäin. Eli juuri kun luulee, että nyt se on ohi, nyt ei viedä enempää puustoa, niin metsurit saapuvat takaisin ja moottorisaha soi... =(

Jotkut rakastavat olutta. Jotkut autoja. Jotkut itseään.
Mie rakastan (läheisteni lisäksi) luontoa
ja olin hyvin kiintynyt noihin puihin...

...

4.2.2010

Talvessa ihaninta

...


Iltapäiväauringon viime säteitä...



Heli kertoi eilisessä omassa valoisassa postauksessaan kuvin ja sanoin mikä on hänen mielestään ihaninta talvessa ja kannusti minutkin kertomaan samasta aiheesta.

Tässä talvessa on ollut upeaa se, ettei ole (vielä ainakaan) ollut loskakelejä. Pakkanen on paljon siedettävämpää. Pitää vaan pukea päälleen kerroksittain lämmintä.
Saa kuivin jalkinein vaellella paikasta toiseen. Ei vilustukaan niin helposti kuin sellaisena vetisenä talvena jolloin kengät kastuvat, maassa on likaista lunta ja taivaalta sylkee vettä. Sellaisella kelillä on huomattavasti vaikeampaa etsiä päällepantavaa vaatetta ja jalkinetta ulos mennessään...

Lumisten puiden ja lumihankien puhtaus ja neitseellisyys ovat kaltaiselleni luontoa rakastavalle esteetikolle tärkeitä elementtejä ja suovat hyvää mieltä, eli kävely vasta sataneen lumen jäljiltä on ollut ihanuutta. No juu, toki aura saa olla mennyt siitä ensin. =) Kuvassani on pieni palanen tuota talven ihmemaata.


Mikä Sinun mielestäsi on ollut tässä talvessa ihaninta?











...

Hotelli vai vuokrakoti?

...




Jonkun koti se on
tuokin...









...

3.2.2010

Yhä

...






Kyllä minä yhä etsin sitä.




Kotia.

Jonka luulin joskus (muutaman kerran) jo löytyneen...




Katselen siellä täällä
ihaillen taloja.
Toisten koteja.
Valkoisia.
Punaisia.
Kaiken värisiä...




Mutta ne ovat jotenkin minulta piilossa.




Tämän vuokra-asuntomme ympäriltä
sahattiin sitten kuitenkin niin paljon ihanaa puustoa pois,
ettei tämä ole enää se suojainen ja rauhaisa paikka,
kuin mitä se oli syksyllä tähän muuttaessamme.

Noh, tämähän olikin vain vuokra-asunto joksikin aikaa.
Lainakoti, johon ei kannattanut juurtua ja ihastua.
Silti harmittaa puiden puolesta...
Ja niiden kymmenien linnunpesien... =/







...

2.2.2010

Luminen Lumenpäivä

...


...ja hohtava helmen puolikas taivaalla...




Sain mainion viestin eräältä uudelta fb-ystävältäni:

"Nyt vasta tänään huomasin että sinähän olet se kuuluisa Hallatar blogimaailmasta. Hassua, minulla, oli sinusta ihan erilainen kuva. En tiedä mistä, mutta olin saanut Hallattaresta sellaisen kuvan että hän oli vanha mummo huonosti kävelevä nainen joka jutteli kissalleen ja kukilleen ja jakoi blogitseen hyvää mieltä ja tahtoa maailmaan. No viimeiset pitää kyllä paikkaansa, mutta et taida olla mikään vanha mummo :D"



Ihana!
En nyt kyllä tierä tuon kuuluisuuden kanssa, eikä minulla ole kissaa. =) Polvikierukkaleikkauksestakin on vuosia ja kävelen ihan ok. =) Kaikille kukille ja puille juttelisin jos kehtaisin aina sellaisia nähdessäni. Mummo en sentäs vielä ole, mutta joskus tunnen itseni sielultani 100-vuotiaaksi...

Tuo viesti sai minut hyvälle tuulelle. Sai suorastaan harkitsemaan Hallatar-nimen ottamista takaisin bloginimeksi? Ottaisinko?
Ystävälle kiitos piristyksestä! =)








....