Translate

30.9.2005

Digiaikaan





Huomasin, että muovitaskullisissa valokuva-albumeissa olevat valokuvani ovat alkaneet "sulautua" yhteen sen muovitaskun kanssa...!!!
Hirveetä!!
Siispä kaikki valokuvat pois niistä! Nyt ois ostettava semmosia vanhanaikaisia, kartonkisia, silkkipaperivälilehtisiä albumeja, joihin laitetaan niillä valokuvakulmilla kuvat kiinni...
Hidasta hommaa, mutta kuvat voivat paremmin, ja
kestävät kenties kauemmin!
Kun kuvia selailin, päätin kysyä hanilta, voisinko lainata hänen skanneriaan ja skannailla digiaikaan muutamia kuvia.
-Juu, sain skannata!
Siinä tosin meni kuusi tuntia, kun valitsin aikas monta kuvaa skannattavaksi =)
Mutta nytpä on digikuvina kuvia mamasta lapsena, nuorena, aikuisena, minusta ja sisaruksistani kuvia pieninä ja muksuista kuvia ja ihanasta Karviskissastani...
Piirretystä esikuvastaan poiketen, minun Karviseni oli tyttökissa...
Karvinen oli minulla muutaman vuoden... Sitten aloin odottaa esikois-vaaviani.
Kaikki pelottelivat, että kissa ja vauva eivät sovi samaan huusholliin... Joten miun piti luopua kissastani.
Laitoin ilmoituksen lehteen, että "Annetaan tyttökissa hyvään kotiin"
Sain vain yhden vastauksen;
Lypsykarjatilan vanharouva lähikunnasta soitti että he tahtoisivat kissan!
-Vein kisun näytille heille, ja vanharouva ja vanhaisäntä oitis ihastuivat Karviseen, samoin perheen aikamiespoika.
Perheellä ei ollut edes sisävessaa, ja ulkovessaan revittiin sanomalehdestä vessapaperit...
Eivät he köyhiä olleet, mutta kohtalaisen nuukia =)
Mutta kisua he rakastivat! Kun Karvinen vaikkapa sairastui, otti rouva minuun yhteyttä ja kertoi, että on antanut kisulle paistia ja kermaa, että se vahvistuisi...
-He kutsuivat Karvista vain Kisuksi
Karvinen teki monet poikaset ja eli monia vuosia, luultavasti ihan onnellisen elämän maatalossa...
Minulla on sitä vieläkin ikävä...

22.9.2005

Kaksipäisen kotkan varjossa






Kävin maman kanssa katsomassa sen Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa,
ja tykkäsin ihan hirmusti! Nyt on ihan pakko hehkuttaa!!!

Hienoja kuvakulmia, upea tunnelma, hieno lavastus ja puvustus ja tarina itse oli riipaisevanromanttisendramaattinen! Ikkutinhan mää taaskin
ja ne nenäliinatkin unohtu ottaa mukaan...
Näyttelijät olivat upeita ja sellaisena debytoinut Anneli Saaristo oli upea diivana,
hänestä on moneksi!
Ja Vesku Loiri, sekä näytellen että laulaen, sai taas sydämeni heltymään...
Mukana oli enimmäkseen Loirin ansiosta myös huumoria, niin että sai välillä nauraakkin
-kyyneleet poskilla!

Tapio Liinoja oli suorastaan mahtava roolissaan.
Eipä ollut jälkeäkään Lapinlahden lintujen pilailijasta...
Tosin miespääosan esittäjältä (Leppilammelta) kaipasi alussa hiukan muitakin ilmeitä,
-mutta kyllä niitäkin sitten jossain vaiheessa löytyi.

Helena Vierikko, oli silkkaa herkkyyttä koko elokuvan ajan.

Ja Koivusalon musiikki... Plussaa kaikki!
Hyräilen mielessäni koko ajan leffan läpi kantavaa sävelmää...
Se jäi soimaan jonnekin sielun perukoille.
Kyllä Koivusalolla on silmää... Leffa alkaa kuin satu,
johon on ihan pakko heittäytyä mukaan.

-Tosikot sitten älkööt vaivautuko.
Mutta meille romantikoille leffa on nannaa.

Tämän elokuvan olisi pitänyt lähteä ehdokkaaksemme Oscarien metsästykseen
rapakon taakse! Ehdottomasti! Kiitos leffaelämyksestä, koko poppoolle =)
Myös sille ihanalle pikkutytölle, Anna-Kaisa Tommilalle!
Kurkin tässä kriitikkojen kirjoituksia. Kriitikot ovat tosikkoja. Musiikkia oli,
koska tämä oli musikaalielokuva!

-Samat kriitikot varmaankin ylistivät Moulin Rougea...

-Jos tämä olis ollut vaikkapa ranskalainen leffa, olisivat kriitikot valuttaneet
sille sulaa hunajaa. Miksi ei samaa kiitosta voi reilusti antaa ihan perisuomalaiselle
Timo Koivusalolle, ja kaikille näille rooliinsa paneutuneille hienoille näyttelijöille?

Vain yksi kohtaus oli mielestäni hiukan yli-isänmaallis-paatoksellinen;
hautajaiset kuoroineen ja Suomen lippuineen.

Mutta niin oli Koivusalo sen nähnyt ja hyvä niin.
Tämä oli nautintoa, niin korville kuin silmille.

Kriitikot... =/




21.9.2005

Pahuksen roska-auto!





Näin viime yönä unta...

Oli kesä.
Minulla oli pitkä, raidallinen puolihame päälläni, ja valkoinen pitkähihainen kansallispukumallinen (kaulukseton) paita, sekä hameen kangasta oleva liivi paidan päällä...
Olin jonkinlaisen maatalon pihapiirissä, ja nojailin ulkona
seisten, talon avoimeen ulko-oveen...
Oli kaunis aurinkoinen päivä ja oli hyvä olo, hyräilin...

Yksi tämänhetken kuulu kotimainen mieslaulaja
(EN kerro kuka.. ;))
käveli pihapiirissä hymyillen suoraan minua kohti. Hänellä oli mustat saappaat, mustat housut ja valkoinen leveähihainen, röyhelöinen paita kuin 1800-luvulta...
Hän käveli ihan eteeni,
ja otti pääni käsiensä väliin ja antoi suudelman. :oops:
Minä pidin koko ajan käsiäni selän takana..
Sitten hän otti kiinni oikeasta kädestäni ja lähdimme hymyillen kävelemään jotain ruohikkoista mäkeä ylöspäin...
Oli kevyt ja onnellinen olo.

Kävelimme korkean ja kauniin pitsihuvilan luo, menimme sisään, ja portaita ylös, ja juttelimme jotain ja minä korjasin saksien kanssa jonkin kattolampun repsottavat hapsut siistiksi, ja hän katseli alhaaltapäin, kuin tikapuiden alta minua.

Seuraavaksi istuimme vanhanaikaisessa sohvassa, jossa oli peittoja. Häntä alkoi väsyttää ja hän kävi pitkäkseen. Minä kävin hänen viereensä lattian puolelle, kuin suojaksi ja nukahdimme molemmat.
Heräsin siihen, kun kaksi miestä ryntäsi huoneeseen, kameroiden ja lehtiöiden kanssa ja minä peittelin peitolla hänet ja aloin huutaa miehille!
Jotenkin olin niin kamalan rohkea, että huusin heille ihan hirveästi ja käskin jättämään rauhaan tämän miehen,
joka oli jo herännyt ja katseli minua peiton alta istumaan nousten...
Huusin niin vakuuttavasti, että miehet poistuivat, ottamatta yhtään kuvaa.
Katsoin miestä, joka hymyili minulle ja otti kädestäni, ja sanoi :

-"Sä ajoit ne pois! Kiitos sinulle!"
Ja minä hymyilin ja katselin häntä silmiin...

*******


-Ja siinä kohdin ROSKA-AUTO kolisteli pihassa ja herätti mut...
---- Pahuksen roska-auto...!!!
-------- jatkuukohan uni ensi yönä? ;)












6.9.2005

Karkasin hammaslääkäristä

Yöllä johonkin aikaan muistin, että pahus, mulla on se hammaslääkäri tänään...
Ensin ajattelin että perun ajan, kun vielä toipilaana oon ja näin räkänen...
Mutta sitten meinasin että eikun menoksi, kun suussani on miltei puoli vuotta yhdessä oikealla olevassa poskihampaassa ollu sellai harmaa tilapäispaikka. Jospa ne sen sais nätiksi vihdoin!!

Kun sitten kännyn häly herätti aamusella, niin ois NIIN nukuttanu...

Vilkaisin hämärässä jääkapin ovesta mussukoiden yhteislukkarista, että vaan kaksi menee kahdeksaan. Nunnukan huoneeseen valot ja kuiskaus.:"Herätyyyyys!" ja sitten keskimmäisen ovi auki ja sama. Sillä erotuksella, että jostain syystä keskimmäisen huoneessa aina
haisee oudolle...;D>" class="middle"> En tiä mikä se on. Onko se hiki? Vai jalkahiki? Vai hengitys? Miihu kyllä hikoilee kamalasti ja sen sukissa ja kengissäkin on semmoset aromit että huhhuhhhuuu |-|
Mutta aamuisin sen huone on kamala... mää en voi ainaskaan hengittää sitä ilmaa! 88|
Hih... Ei silti, se on kyllä kaikkein pienin huone, että ehkäpä sieltä vain hmmm... loppuu happi! :p

Niin, kaksi hereille ja vesipannu liedelle ja tietsikka käyntiin ja... ...sitten unohduin koneelle...

Onneksi noita nuorii ei tarvii enää hoputtaa. Eikä paapoa. Mie lukkiuduin koneen ääreen ja unohdin aamupalankin...

Hämmästyin kun Japekin tuli tekemään murukahvia. Mutta jatkoin sivulta toiselle selailuani.
Nunnukka kävi näyttämässä onko hän tarpeeksi hieno, ja sai hyväksyntäni. Miihu kyseli puseroa ja mää vaan mutisin ottamaan jotain kaapista.

-Yleensä se on niin koiranleuka, että hakee sitten jotain ihan päätöntä, että saa meidät hihittämään kippurassa, mutta nyt se vaa haki veikan t-paidan ja kysy onko se hänen. Vai Japen.
Tunnistinhan mää että se oli veikan, mutta miksei pojat ite tunne omia vaatteitaan? Tyydyin nyökkäämään ja niinpä Miihu laitto sen päälleen.

En tiä mihin aika katosi, mutta kohta huutelivat jo "hei-heitä" eteisessä...
Havahduin ja menin katsomaan ja siellä oli kaikilla kolmella jo takit päällä. Yritin sanoa että Japella EI ala tänään koulu vielä, mutta kaikki väittivät vastaan ja käskivät mun mennä katsomaan uudestaan lukkaria. Olihan siellä selvästi tiistaina kaikkien kolmen nimikirjain jo 7-kohdalla... (meidän oma kooditsydeemi;))

Olin vaan pimeessä katsonnu jotain ihan ... öh... toista päivää.
Niinpä kaikki lähti ja mie muistin aamupalan, tein leipiä ja kahvia ja menin...
...koneelle... :oops:

(Oisko mulla joku riippuvuus? Se oli joku net.. nät.. nyt..:oops: )

Jaa mie taiteilin leipien, näppiksen, hiiren ja kahvin kanssa... Kunnes vilkaisin kelloa ja muistin: se hammaslekuri!!!

Äkkiä kone kiinni ja pikasuihku ja vaatteet ja naamaan peitevoide ja popot jalkaan, lompakko ja pitkähihainen paita reppuun ja menoksi!
Mutta... mun ja Nunnukan yhteisen pyörän takarengas oli ihan lytyssä... Pojat osaa sen pumpata sillä merkillisellä pyöränpumpulla, minä aina joudun menemään huoltoaseman painepullolle ja sillä täytän... Nyt ei ehtisi. Piti lähteä kävelemään =)

Ja puoli tuntia reippasti käveltyäni olin perillä. Kymmenen minuuttia jäi vielä aikaakin! Istuin katselemaan Kotivinkkiä odotuspenkille.

Ja kohtahan miut huudettiin huoneeseen. Hammaslääkärinä oli hoono-soomipuhuva, Y-kirjaimen lausunnasta päätellen venäläissyntyinen nainen.

"Jasinullaolihammaskivenpoistoo?" Hän kysyi. Mie hämmästyin. Mun suussa ikinä mitää hammaskiveä ole ollu! :D
-Eikös vain miehillä ja koirilla ole hammaskiveä? :p:p:p

Selitin että eikäku mulla on toi poskihammas jossa on tilapäispaikka,
se pitäsi nyt korjata.
Käskettiin menemään siehen tuoliin. Kallistettiin. Nainen kiskoi suusuojuksen naamalleen ja sanoi että jos nyt tehtäs vaikka tarkastus?

Joo..., tehdään vaan.
Paperi leuan alle, suu auki ja sitten aletaan kyselee, kun hammaslekurin sormet ja se terävä tökkä-tikku, on suussani.

-Takana oli jo kaksi tarkastusta, yksi maaliskuun alussa kaupunginsairaalassa, jossa se tilapäispaikka laitettiin eli siellä tehdään "vain ensiapu" ei mitään muuta.
Seuraavaksi tehtiin "tarkastus" maaliskuun puolivälissä, kun mut kutsuttiin kunnalliselle hammaslekurille toiselle puolen kaupunkia.
Ja silloin otettiin röntgenkuvia. Tilapäispaikkaa ei "ehditty" silloin poistaa ja tehdä oikeaa.
Nyt siis tehtiin taas "tarkastus"... Samassa paikassa, kuin toka...
"Kuutonen.. Juksi....seiska poissa..."
Sen toisen vian suussani, eli kolon hampaistossani vasemmalta alhaalta löysi tämäkin täti. Ja terävä tikku tökki ikeniä.
"Onkosinulaoikkomishoitontakipoistettuhampaita?"
Mietittyäni hetken aikaa mää nyökkäsin...

(Näkihän se, että loput hampaat yhä olivat vinot.
Kun mie tyttö en tykänny siitä yöoikomisraudasta..
Itepäisenä en pitäny sitä. Enkä toista syytä halunnut mainita... )

Nainen selitti koko ajan koodejaan toiselle naiselle, joka kyseli suunitelmaa, ja taas tuli koodeja ja toinen nainen tuli toiselle puolelle istumaan, myös suusuojus naamallaan.
Toinen otti imurin ja toinen poran:
"Tarviikopuudutustuolavasemmallaisoreikäkorjataannyt..." yhteenpötköön tuli ihan väärää juttua!
Minä havahduin: "Eikä, kun tuo oikealla oleva piti nyt.." aloitin.
"Sepitääensinkuvataeisitävoivielänytkorjata!"
"Mutta se kuvattiin viime kerralla!" mää yritin.
"Ei täällä ole mitään kuvia sinusta. Pitää tilata aika röntgeniin ja ottaa uudet kuvat." selitti toinen nainen toisellapuolellani.
-Mutta ne röntgenkuvat, jotka jo viimeksi maksoinkin niin missä ne ovat?
"Mineeitiedämuttanyt..." ja kädet lähestyivät suutani ja se pora...
Nyt iski pakokauhu! Ei tässä näin pitäny käydä! En mää ollu varautunu henkisesti, kuin oikeanpuolimmaisen poskihampaan korjaukseen!
Se on sitäpaitti juuri-hoidettu hammas, ja sitä ei tarvis edes puudutella!!!
Nyt ei kyllä mene oikein!
"Ei voi puuduttaa, kun mulla on menoa illalla ja mun pitää pystyä puhumaan..." yritin hätäpäissäni...
"Ookkeisittenilmanpuudutusta..." ja taas kädet ja pora lähenivät.
"Eiii voi ilman puudutusta! Ei sitä voi korjata ilman puudutusta siis, mutta nyt se ei käy, kun se puudutusainekkin niin kauan vaikuttaa, etten mää pystyis puhumaan illalla, kun mun..."
-sydän hakkasi julmetusti!
Tästä piti päästä poois!
"Ookkesittemeneelokakuuhuaastivoiolla..."
"Joo, sopii, siirretään sinne", ja mää työnsin kädelläni pois sitä poratelinettä mun päältäni ja yritin ängetä istumaan. Se toinen nainen katseli tuimana, muttei sanonut mitään. Lekuri katseli hetken mun rimpuilua ja sitten sääti jalallaan napeistaan sen tuolin pystyasentoon... HUH! 88|

Ja niinpä minä onnistuin "karkaamaan" hammaslääkäristä :oops::D:));D>" class="middle">
Näin jälkeenpäin ajateltuna, olin vähän toope...:crazy:

-Mulla oikeesti mitään menoakaan minnekään ole...:oops:

Korkeintaan haen ite omput iltaomppupiirakkaan tuolta takapihalta...
Ens kuussa on sitten ekaksi se röntgenkuvaus, ja sitten "katotaankuvajajotaintehdaanjommallekummallehampaale"...


Hmm... koskahan kasvan aikuiseksi?
Tänään ei vielä ollu kovin aikuismaista... :oops: