28.7.2017

Maitosuklaata ja luonnonsuojelua






Tänään on Maailman luonnonsuojelupäivä
Miten sinä suojelet luontoa? 
 Kierrätätkö jätteet? 
Se on yksi oiva keino säästää 
ja suojella luontoa ja tätä 
ainutlaatuista maapalloa. 
Että se olisi kaunis ja ihana 
seuraavillekin sukupolville. 


Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen elin nk. luonnon säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto. Luonnonsuojelulle rinnakkainen käsite on ympäristönsuojelu.

Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi. Lisäksi pyritään palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Tyypillisesti luonnonsuojelussa keskitytään ihmisen toiminnan aiheuttamiin uhkiin luonnolle. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisen ympäristön muuttumista tai tuhoutumista, saastumista, roskaantumista, rehevöitymistä ja muista kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, ja eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.

Kasvi-,sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.

 Meristä alle neljä prosenttia on jollain tasolla 
suojeltu ja osittain vain paperilla. 

-Wikipedia-  




Tänään on myös Maitosuklaapäivä.

Maitosuklaan keksi vuonna 1875 sveitsiläinen Daniel Peter kehittäessään maitojauheen, jota hän sekoitti kaakaojauheeseen ja -voihin sokerin kera. 
 Maitosuklaa valmistetaan edelleen kaakaomassan, kaakaovoin ja sokerin, maitojauheesta tai maidon seoksesta. 
 On olemassa myös maidotonta "maitosuklaata", jossa on käytetty kasvismaitoja, esimerkiksi laktoosi-intoleranssin ja maitoallergian omaavia varten.  
Laadukas maitosuklaa sisältää vähintään 30 % kaakaota.



-Wikipedia-







27.7.2017

Tien piennarta pitkin





Kuin kesäniittyjä 
näkyi ojien partailla... 
 















Ja kun nostat katseesi, 
näet peltojen kultaisia tuulahduksia.









Jos jostain päin Suomen löydät vielä 
niittämättömiä tien pientareita, 
niin nauti näystä. 









Unikeko





Unikeonpäivä pohjautuu vanhaan 
legendaan, jossa seitsemän nuorukaista 
pakeni luolaan ja nukkui siellä 200 vuotta.  
- 100 v enemmän kuin Prinsessa Ruusunen!  
Aikamoiset unenlahjat... 


Unikeopäivää vietetään 27. heinäkuuta.  
Suomessa päivää on vietetty ainakin 
1600-luvulta asti. 
Unikeonpäivään liittyy kaikenlaisia 
uskomuksia. Esim: Jos unikeonpäivänä 
sataa, niin sitten sataa seitsemän viikkoa! 

 Viimeinen joka Unikeonpäivänä nukkuu, 
joutuu leikillisen nimittelyn kohteeksi. 
 Unikekoja heitetään järveen tai mereen, jotta 
he heräisivät. 
 Eri kaupungit valitsevat omat unikekonsa.
Näkyvimmin päivää vietetään Naantalissa 
jossa Unikeonkesteissä joku julkisuuden 
henkilö herätellään heittämällä hänet 
sängystään venesataman altaaseen. 

- Toivottavasti hän on uimataitoinen...  




Unikeko on myös eläin 

Unikeko (Glis glis) on pieni nisäkäs, joka elää pääosin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Britanniassa sitä esiintyy pienellä alueella istutettuna. Aikuinen unikeko on noin 16 cm pitkä, ja sillä on pitkä ja tuuhea häntä. Selkäpuolelta se on harmahtava tai ruskea, vatsapuoli on valkoinen. Unikeko on yöeläin eli nukkuu päivisin ja liikkuu lyhyen ajan öisin. Se nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudessa ja lisäksi talviunta 7 kuukauden ajan, mistä se on saanut nimensäkin. Saksaksi unikeon nimi on Siebenschläfer, ”seitsennukkuja”.
Antiikin roomalaiset kasvattivat unikekoja ruoaksi ja söivät niitä välipaloina. He kasvattivat niitä mm terrakotta-astioissa, jotka muistuttivat etäisesti nykyajan hamsterihäkkejä. Unikekoja syödään edelleen Sloveniassa harvinaisena herkkuna. Unikekoa pidetään nykyään joskus lemmikkieläimenä.

Unikeko esiintyy muun muassa Lewis Carrollin kirjassa Liisan seikkailut ihmemaassa, jossa Unikeko ( kirjan suomennoksissa murmeli) osallistuu hatuntekijän teekutsuille. Hahmo kertoo tarinan siirappikaivossa elävistä sisaruksista ja lopuksi höperö jänis ja hatuntekijä työntävät sen teepannuun.
-Wikipedia-


26.7.2017

Kotona paras









Kylässä hyvä 
mutta kotona paras. 
Niinhän se on...














Vanhat kuivatutu ruusut 
pääsivät vihdoin esille. 













Variksenpoikasten lempipaikka... 





Muistoja pionien kukinnasta. 
Nyt niissä on viimeiset kukat... 




Muistoja Valamonruusuista. 


Näissä ihanuuksissakin 
on viimeiset nuput kohta 
aukeamassa. 




Kesä on aina niin viikoissa, 
jopa päivissä ohi... 
Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä. 

Piha on muhkean vihreä ja 
hyvinvoipa sateiden ansiosta. 
Eikä ole onneksi paljoa 
tuhoeläimiäkään. 
 







Terassilla ei malta istua niin 
paljon kuin siellä pitäisi!





Petivaatteet olen kyllä ehtinyt 
aurikoisina päivinä pestä 
ja vanhanaikaisesti narulla 
kuivattaa kesän tuoksuisiksi. 

Tämäkin talvitäkki odottaa 
nyt jo pakkasia vintillä. 
Me vietämme vielä kesähetkiä. 
Toivottavasti saamme kauniin 
syksyn tämän kauniin ja 
uhkea kesän jatkeeksi. 
 




 
Kyllä me joskus
ehdimme terassillakin
istuskella ja nautiskella.




Valamonruusun terälehtiä voi 
napsia vaikka salaatin sekaan. 
Itse salaatinlehdet ovat 
omasta minikasvimaasta, 
entisen tuulen viemän 
kasvihuoneen perustusten 
suojasta. 



Sydän mun kahvissani.




Sain uuden upean persikan ja pinkin 
värisen orkidean Mamaltani. 

Samalla vuosi sitten reissulta 
ostamani yksilö on vihdoin 
tehnyt kukkaputken alkua... 
Jännityksellä - iik - odotan millaisia 
kukkia se tekee, koska siinä ei 
ollut kukkia ostohetkellä.  




Saamani keijunmekko ei 
viihtynyt terassilla. 
Se tykkäsikin sitten paikasta 
jossa aurinkokin pääsee 
ihailemaan sitä, eli 
pihamökin terassilla. 




Valkoiset Queen Mary -pelakuut 
eivät ole olleet lainkaan ulkona 
vaan kukkivat herttaisin, runsain kukin 
olohuoneen ikkunalla. Ovat 
kukkineet jo toukokuusta asti. 





Suku on...







On varmasti ihanaa elämän rikkautta
 jos ympärillä on paljon sukua, 
 tätejä, setiä, enoja, serkkuja jne... 

Kaikenlaisten sukukiistojen, 
avioerojen, jne vuoksi 
kaikilla vaan ei ole 
suurta sukua turvaverkkonaan... 


 





25.7.2017

Pihalla








Kurkottele 
niin voit nähdä sydämiä 
taivaalla ja ihan vastasyntynyttä 
uutta elämää puussa... 






Pukkila





Päätimme eräänä viikonloppuna 
ajella hieman lähiympäristössä. 
Tässäpä muutamia Pukkilan mainospukkeja. 









Samalla reissulla näimme myös 
eläväisempiä eläimiä laitumellaan. 




Hauskannäköinen dalmatialaispukuinen poni 
oli arka ja juoksi äkkiä kaverinsa luo.  



Tässä se on jo hieman 
rauhoittunut eikä piittaa enää 
paparrazzista. 


Hauskan ponin kaveri samalta laitumelta. 









Pukkilan Kantelejärvi näkyy tuolla taustalla. 
Kesällä se on sininen keidas vihreän 
vehreyden keskellä. 
Keväisin ajelemme katselemaan samalle
järvelle, näkyykö siellä joutsenia.





Totuus kylmästä kivestä





Vanhan uskomuksen mukaan Jaakko 
heittää tänään - omana nimipäivänään -
vesistöt kylmäävän kiven järveen. 


Tarina Jaakosta ja kylmästä kivestä on syntynyt  
juliaanisen kalenterin aikana, mutta luonnon kannalta 
nykyisessä gregoriaanisessa kalenterissa  25. heinäkuuta 
vastaa 5. elokuuta. Juuri siihen aikaan järvivedet 
alkavatkin tilastojen mukaan kylmetä. 


Ole huoleti, 
eivät ne uimavedet vielä ala viilentyä! 
En minäkään ole vielä edes talviturkkia 
heittänyt! En ole sopivaa vesistöä löytänyt...  




Se onkin Salme, 
joka oikeasti nykyään 
sen kylmän kiven heittää
 ja vasta 5. elokuuta, 
eikä Jaakko heinäkuussa. 
Jaakko on ihan syytön! 


Vielä on siis kesää jäljellä, 
ja ehkä minäkin ehdin 
talviturkkini heittää jonnekin, 
ennen kuin pitää pukea uusi... =) 
 

 

 Jaakon päivä oli myös Ukkosen päivä

Ennen vanhaan Jaakon päivää vietettiin vähän samaan tapaan kuin juhannusta ja päivä pyhitettiin Ukolle eli muinaisuskoisten ukkosen jumalalle, ja sitä kutsuttiin Ukkosen päiväksi. 

Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä.  Äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska kova ääni saisi ukkosen äkeänä paikalle, minkä uskottiin pilaavan sadon. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä. 





24.7.2017

Mesiangervo




Rantaniityillä ja ojanvarsissa viihtyvä mesiangervo on luonnon oma kipulääke, jonka lehdet sisältävät salisyylihappoa eli aspiriinia ilman asetyylia.
Mesiangervosta haudutettu tee lievittää kipua ja kuumetta. Perinteisesti mesiangervoteellä on hoidettu vilustumisvaivoja sekä kihti- ja reumatismikipuja.
Mesiangervon kukinnoista haudutettu tee edistää hien ja virtsan eritystä eli se helpottaa helteen aiheuttamaa turvotusta.
Ulkoisesti mesiangervoa on käytetty märkivien haavojen hauteena ja palohaavojen sekä kipeiden nivelien hoidossa. 

Mutta huomio: Voimakasta mesiangervoa ei suositella säännölliseen käyttöön eikä raskauden aikana, 
eikä lapsille tai astmaatikoille. 


-http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mokin-nurkalta-loytyy-apu-kesavaivoihin- 



Eräs FB-ystävänikin tekee tästä kasvista simaa, jne, 
eli joka kesä tiettyyn aikaan hän kerää ja kuivaa 
angervoja. 
 

Minun mielestäni mesiangervolla on ihan väärä nimi. 
- Sen nimi pitäisi olla vaikka pisiangervo tai hajuangervo. =) 
Siinä kukassa on ihan kissanpissan haju! 
Mutta koska meitä on moneksi, on se sama haju 
jonkun muun nenään aiva ihana. =D 





Suomen kesä






Näkymiä Hollolan Tiirismaan harjulta 
eräänä heinäkuun viikonloppuna.






Taivaalla leijaili harsoisia hahmoja...  


Kesäiset niittykukat kukkivat rinteessä...


Vesijärven rannalla kasvoi kalloja. 



Suomen kesä on monimuotoinen ja kaunis. 
Odotitko minunkin haukkuvan Suomen kesää? 
Noup! Tätä on odotettu ja tästä nautin. 
Minulle mikään helle ei ole kohokohta 
vaan joka ikinen päivä kesässä on rakas. 
Ei sitku vaan nyt. 
 


 

Viimoinen kuva on jostain 
Orimattilan suunnalta...