25.9.2016

Uusin ihastukseni!






Tässä hän on! 
Eikö olekin lumoava? 
Minä ainakin hurmaannuin, 
kun piti käydä ostamassa 
kananmunia Tokmannilta 
ja hänet nähdessäni minun 
oli vain saatava hänetkin 
mukaani!! 


Se oli rakkautta 
ensi silmäyksellä.



Siitä saakka kun saimme häälahjaksi orkidean, 
olen ollut niihin hupsuna. Kotiin oli 
siunaantunut hääorkidean lisäksi kaksi 
muutakin, jouluksi hankkimani valkoinen ja 
pääsiäisen Tarton reissun minikokoinen
aniliininpunainen. 



Pääsiäisestä saakka kukkinut minikokoinen 
lopetti vihdoin elokuun lopulla kukintansa.
Osasyynä taisi olla tuo
uusien kuorikkeiden vaihto...?
Mutta ne kaksi vanhempaa ainakin
oli jo korkea aika vaihtaa uusiin
kuorikkeisiin ja etenkin uusiin
ruukkuihin, koska olivat jopa
halkaisseet entiset muoviruukkunsa. 

Kahteen vanhempaan 
orkideaan on ilmaantunut 
uusia ilmajuuria sekä kukkavanoja. 
Ah, miten ihanaa, lohuttavaa 
ja erityisesti palkitsevaa. 
Kohta ne jälleen kukkivat! 


Seuraan tilannetta ja raportoin 
mikäli tarvetta tulee... 





Syksyn kylmää








Piha alkaa käydä jo talvilevolle. 
Kohta saa leikata perennat alas, 
öljytä lapiot, pestä varastoon 
nurmikonleikkurit, nostaa pois 
kastelukannut ja tyhjentää vesitynnyrit... 

Nämä kuvat ovat roikkuneet jo jonkin aikaa 
koneellani, eli ovat varmaan jo elokuulta. 
Nyt piha on jo todella keltaruskea, 
nurmikkoa lukuunottamatta.



Viimeinen anemonia, (kruunuvuokko)
kukassaan. On siinä vielä nuppuja mutta en ole 
ollenkaan varma että se jaksaa niitä enää avata 
öiden muuttuessa niin kylmiksi. 


On hopeapaju vielä harmaa ja vakaa. Se tiputtelee lehtiään vasta 
ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen, usein lumihangen päälle. 

En olekaan muistanut valaista syysiltoja 
näillä hopeapajussa roikkuvilla lyhdyillä... 




Lämmityskausikin on jo aloitettu. 
Keittiön kamiina lämmittää nopeasti 
puoli taloa ja varsinkin keittiöön sen 
kotoisen lämmön ja kodikkuuden. 


Tänään sunnuntaina vietetään Farmaseuttien päivää
sekä kaikenlaisia ihania syntymäpäiviä. 

24.9.2016

Koti harmaan sävyissä



Remonteissa rakenteista löytynyt avain, 
on saattanut olla kylmävaraston avain. 



Hani sanoi että meillä on 50-shades-of-grey-koti. 
Harmaa tuntuu olevan nyt lempivärini ja sitä on kaikkialla. 
Harmaa on lempeä ja lämmin väri. 





Harmaa lohduttaa. 
Harmaa meitä halaa. 




Harmaa nukuttaa. 
Harmaa  tuudittaa, 
meidät nukkumaan.








Terassilla koristeikkuna huurtuu aamuisin. 




Äitienpäiväksi saatu tulilatva 
tuikkii vielä kukkalatvoin 
syyskuussa, harmaassa paljussaan.




Sääntietäjä Fatimakin pukeutuu 
kostealla säällä miltein harmaanviolettiin 
viittaan. Jos on kaunista ja kuivaa, 
hänen viittansa on vaaleansininen. 
Jos tiedossa on vesisadetta, hänen 
viittansa on ihan vaaleanpunainen. 



Tänään on  kansainvälinen pupupäivä
Niitä valitettavasti hyppelee pihassa joka yö 
ja ne ovat jo nyt käyneet mm orapihlajan kimppuun...
=( 

Onkin aika ottaa harmaat jänisverkot esille ja
suojata kaikki mahdollinen niiltä 
talttahampaisilta. 



22.9.2016

Rakas hortensia ja päiväkirjamerkintöjä





Lapsuudenkodin pihalla kasvoi kaksi kookasta syyshortensiaa jotka 
puhkesivat aina kukkaan niin myöhään syksyllä että kylmät yöt 
muuttivat niiden kermanvalkeat kukat nopeasti punertaviksi.
Ja kun punertavuus on saapunut, kukka muuttuukin nopeasti koko-
naan ruskeaksi. Silti nuo pensaat olivat niin ihastuttavat että toivoin 
joskus omistavani ihan ikioman syyshortensian.





Rakas veljeni antoikin sellaisia meille häälahjaksi kaksi vuotta sitten jopa 
kaksin kappalein, mutta rankka viime talvi tappoi niistä pienistä pensaista toisen. 
Toinen voi hyvin ja kukki komeasti tänä kesänä, aloittaen jo hyvissä ajoin 
kukintansa, että sain nauttia sen kukkapaljoudesta todella pitkään.  











Kylmät yöt ovat muuttaneet sen kukat jo punertaviksi. 

Talvi tekee syksyisen mutkan 
kautta tuloaan pikku hiljaa. 




Tänään 22.9. on Rakas päiväkirja-päivä, 
samoin valkoisen suklaan päivä.

Valkoisesta suklaasta en välitä,
- koska tummaa sen olla pitää! - 
mutta päiväkirjat ovat minulle olleet
hyvinkin rakkaita. Tämä blogi on
nykyään päiväkirjani...


Syyspäiväntasauskin 
on tänään, ja se päivä
 hyvästelee kesän...


21.9.2016

Näkymiä







Meiltä terveyskeskukselle mentäessä on matkanvarrella 
joki, joka näytti viime viikolla tältä.  
Saman joen näkee jos menee vaikka K-kaupalle. 
Joki on silloin ylitettävä. 

Itse käyn yleensä Lidlissä, 
joka sijaitsee täl puolel jokkee...


Meilläpäin ei luontoon saapunut 
sellaista ihanaa värikästä 
syksyn ilostuttajaa, ruskaa. 

Puunlehdet vain 
ruskettuivat 
ja tippuivat pois. 
Sellainen on 
meidän "ruska". 

Nämä vaahterat olivat pikkuhieman kellastuneet 
lähellä tk:ta. Nyt niissä puissa ei ole juuri enää yhtään 
lehteä. Havaitsin sen Hanin kanssa tietä toissapäivänä 
ajaessamme. 

Pihlajatkaan eivät punastuneet pihassamme 
tavalliseen syksyiseen tapaansa, 
vaan kellastuivat vain hieman 
ja tiputtivat lehdet pois. 

Pitääkin mennä leikkaamaan nurmikkoa 
- ehkäpä viimeisen kerran tän kesänä - 
ja samalla pihaan lennelleet ja puista tippuneet 
lehdet möhjöytyvät nurmikon lannoitteeksi. 


Hämyä, rauhaa ja rakkautta





Pihakaverini, joka yleensä hiljakseen seurailee mitä puuhailen, 
ja tarvittaessa kävelee ympäri taloa pihalla perässäni, tai lentelee 
puusta toiseen nähdäkseen ihan kaiken mitä teen. 

Yleensä minulla onkin sille taskussa kuivaa leipää 
jota se vinhaa vauhtia tulee hakemaan. 



Iltarusko hyvä rusko, 
aamurusko päivän... 
Tämä sattuu olemaan aamuruskoa ja niin 
vaan alkoi kohta sataa kuvan otettuani. 
Iltarusko ei meille valitettavasti oikein 
näy ja joskun onkin ikävä Vesijärven 
iltaruskoja... 




Hämärässä keittiön ikkunasta näkyy 
pari pelastettua pelargonia iltavalossa. 

Hämäränhyssy ja ihana rauha sopivatkin tämänpäiväiseen 

Valitettavasti kaikkialla ei ole 
tänäänkään hiljaista, seesteistä ja rauhallista, 
eikä rauhaa... =( 

20.9.2016

Oravan lounashetki




Meillä jo aloiteltiin lintujen ja muiden nälkäisten ruokinta.


Yhdessä vuodessa kulahtavat pihan lintulaudat 
hurjan näköisiksi, kovassa käytössä. 






 Käpytikkakin yrittää välillä nakutella suuremmiksi 
noita ruoka-aukkoja, se kun tahtoisi kaiken ja heti. 
Vähän väliä saa ajaa sen tiehensä. 






 Koetin tällä kertaa laittaa laudan paikkaan 
jossa orava ei sinne pääsisi mutta se keksi 
hypätä laudalle ruusupensaan kautta. 



Mutta on se niin suloinen 
ettei siltä voi kieltää pääsyä laudalle.







19.9.2016

Mitä tehdä kahdesta kurpitsasta?



Meidän kurpitsasatomme. 
Tämmöiset muhkeat pallukat. 
Pienempi oli viisikiloinen ja 
kookkaampi kahdeksankiloinen. 

Appelsiinia ei punnattu. =D 
Se on kuvassa vain tuomassa 
mittasuhteita. 


Tuolla, pihan toiseksi komeimman puun 
eli raidan takana on pihanperukkamme, 
jossa sijaitsee lehtikomposti.





Kurpitsantaimia oli keväällä kaksi ja 
kuvittelin niiden olevan samaa lajia, 
mutta toinen olikin oranssi
ja toinen kirjava.



Kurpitsat kasvoivat lehtikompostin huipulla ja 
saivat ihmeellisen kasvupyrähdyksen ihan loppukesästä. 




Olisi kurpitsoja tullut enemmänkin,
mutta aina kukkanupun kehittyessä 
minikurpitsaksi, isohampainen ja 
pitkäkorvainen yöllinen hiippari kävi 
puremassa sen poikki ja vei mukanaan. 



 
Ne hiippailivat sinne tänne 
ja ulottivat lonkeronsa 
metrikaupalla 
jopa naapurin puolelle. =) 


Yrittävät ne kukkia yhäkin, 
mutta pelkään viime yön kylmyyden 
tehneen viimeistään lopun niiden hurjasta 
innostuksesta.

Tiesithän, että kurpitsankukat 
ovat mainioita taikinakuoressa 
friteerattuina? 




Tuolla ne odottelevat keittiössä 
vielä tässä kuvassa. 
Aika komeat olivat. =) 




Niistä tehtiin kurpitsapikkelssiä  
sekä kurpitsapiirakkaa 
- josta emme pitäneet 
ja jonka pihalinnut 
lopulta söivät -
muistaen samalla miten
mitään muuta kurpitsasta ei oikeastaan
voi ruuaksi valmistaakaan kuin
pikkelssiä! =D
Mm kaikenmaailman kesäkurpitsaruuista
emme ole koskaan pitäneet.


Itse kurpitsat komeilevat 
yhäkin Hanin kovertamina 
hauskoina lyhtynaamoina 
terassillamme. 



Böö!


Päät ovat kuin me kaksi... =) 


Kuva: Lari Weck

Illan tullen lyhdyt 
hehkuvat hassuina 
naamoina. 


Kurpitsa on hyvin arka hallalle ja jos se ehtii olla 
hallayön ulkona, on se valmistettava hetimiten. 
Muuten kokonainen kurpitsa säilyy kellarissa 
tai kylmiössä vaikka kaksi kuukautta.
Jos meillä olisi ollut sellainen
 lyhdyt olisi voitu kovertaa vasta
sitten kun on Halloween. 

Joskus vaan on 
käytännön syistä 
pakko etuilla. =) 





18.9.2016

Puiden latvat hyväilevät kuuta




Kuun mystinen valo 
häiritsee joidenkin 
yöunta. 
Eivät saa nukuttua. 
Minä nukun kuutamossa 
aina paremmin. 
Muiden kuutamoisista 
unettomuuksista 
minä kirjoitan runoja 
niinä valottomina iltoina 
jolloin itse en saa unta, 
kun kuu ei minua 
uneen tuudita. 



-Una Reinman-









17.9.2016

Syö omena!






Tälle päivälle sopii mahdottoman 
hyvin teemaksi kansallinen 
 Syö omena -päivä. 
  
Laatikon valkeat kuulaat 
on kerätty pois babypuustamme, 
ennen kuin harakat söivät 
ne ihan kaikki... 


Poikkesimme hylättyyn omenatarhaan. 

Tarhassa kasvoi melkein minun 
mittaisteni nokkosten ja 
ohdakkeiden lisäksi 
paljon erilaisia omenoita.


Omistaisinpa tällaisen paikan. 
En hennoisi ronskilla kädellä 
leikata näitä vanhoja puita. 
Ne ovat niin koristeellisen 
kiemuraisia ja kauniita!


Joskus meille joillekin 
ei tärkeintä ole suuri 
sato...
 


vaan itse puu. 

Hedelmät ovat 
siinä sivussa 
suloisia bonuksia. 



Niissä pihoissa joissa 
on tällaisia ihania vanhoja 
omenapuita, 
on sato tänä syksynä
ollut aivan mahtava! 




Nämä punaiset omenat 
olivat ihania. 


https://www.facebook.com/tarinankertojanainen/photos/pb.121762977864133.-2207520000.1474038822./1414247081949043/?type=3&theater



 Mutta tykkään 
kyllä vihreistäkin...