16.1.2018

Pakkasallergia





https://www.facebook.com/tarinankertojanainen/



Jo viidessä miinusasteessa 
tuulen kera, mm rintakehäni, 
käsivarsieni ja reisieni iho 
nousee punaisille kohoumille 
ja läiskille (urtikatria) joka sattuu. 

Sisätiloissa läimäsköihin 
tulee tunne kuin 
ihoa pisteltäisi tuhansilla nuppineuloilla, 
eli ihoa edelleen polttelee, 
vaikka vaara 
on jo ohi.
Ihoon ei saa edes koskea. 
Sulan ajan kanssa... 


Muutenkin raajani palelevat 
herkästi ja iltaisin kädet ja 
jalat menevät ihan kylmiksi.  



Talvi talvelta siedän 
vähemmän näitä pakkasia. =( 




 Onhan luminen talvi kaunista aikaa. 





Koetan pakkasestakin ajatella 
positiivisia ajatuksia. 
Aina en vaan onnistu. 
Joskus talvi tuo omaa 
hohtoaan kuviin.

Jotkut runoseni ovat suoraan 
omasta elämästäni, jotkut jonkun muun...




15.1.2018

Monza






Jo kotimaassa Hani päätti 
haluavansa käydä  
myös Monzan radalla   
jonne ajelimme eräänä 
jouluviikon päivänä. 
 Kovin lähelle rataa ei 
päässyt mutta ainakin 
todistettavasti radan 
verkkoaitojen takana 
olemme olleet. =) 

Laitetaan nyt kerrankin 
Hanin kuvakin, 
kun sattuu olemaan 
tänään syntymäpäivänsäkin. 



Radan alueella oli havupuu 
joka lauloi, tai suorastaan 
ulvoi kovassa tuulessa. 




Tämä hassu kasvi ei lauleskellut... 
Ei edes viheltänyt. 



Kilparadan tienoilla on vanhoja 
komeita puita joita kukaan ei 
(onneksi) ole mennyt leikkelemään 
vaan ne ovat saaneet kasvaa rauhassa. 

Mies kuvasi ajorataa aitojen 
takaa ja minä keskityin luontoon. 

Vähän sama juttu jos vahingossa 
joskus satun menemään miehen 
mukaan rallikisoihin kotimaassa. 
- Silloin Hani kuvaa samoja 
autoja uudelleen ja uudelleen 
monesta eri kulmasta ja minä 
 kasveja ja mies ihmettelee 
kuinka monta kuvaa samasta 
kukasta tarvitaan. =D 




Edelleen kilparadan tuntumasta 
tämä näkymä... 



Ihana viheralue radan 
lähettyvillä oli ulkoilijoiden 
suosiossa.  



Löysimme Monzasta mukavan 
puiston. Tämä oli kuin Rapunzelin 
torni... 



Puistossa oli paljon lintuja. 
Näimme perinteisen näköisiä hanhia.  



Näimme erikoisia hanhia... 




Ja pitihän se italialainen kyyhkynenkin 
kuvata. 

Minulla on albumeissani 
eri maiden pulukuvia. 
Suomestakin on eri 
kaupunkin puluja. 
Pulut on hauskoja 
ja kauniita. 



Tämä pulu, eikä kun kyyhkynen, 
paistatteli auringossa. 



Tosi isot tupsut korvissaan 
tämä orava vierellämme 
juoksi sinne tänne. 




Todella hiljainen lokkilauma. 
Ai niin, ne olivat päiväunillaan. 





Lokit olivat vallanneet puiston 
lammikon pienet saarekkeet. 




Siellä niitä on lisää, 
lokkeja päiväunillaan. 



Eräässä saaressa oli upea 
vanha huvimaja. 

Tosin spreijattu sotkuiseksi... =/ 




Kauempaa sotkuja ei erota. 





Löysimme vielä komean huvilan 
jota Hani kovasti kuvaili mutta minusta 
tuo sen paikan aita oli kuvauksellisempi. 




Tai puut jotka näkyvät 
talojen kattojen yli. =) 

Minulla on joskus hassuja 
kuvauskohteita... 




Jättihuvilan vierellä oli ruusutarha, 
jonka viimeinen avoinna oleva 
vaaleanpunainen ruusu on tässä. 




Ruusutarhan kukat ovat 
saaneet palkintojakin. 



Tässä ruusutarhan keltaisia ruusuja. 
Ne jopa tuoksuivat! 









Tässä romanttisessa kahvilassa 
kävimme parilla cappuccinolla.  



Kaikissa Italian turistioppaissa moititaan 
olevan ennenkuulumatonta ja 
sopimatonta tilata cappuccinoa 
muulloin kuin varhain aamulla. Hyihyi.

Osoittaa tietämättömyytensä 
jos sitä juomaa menee tilaamaan 
vaikkapa iltapäivällä. 

Höpsistä! Cappuccino on lempeämpi 
kahvisekoitus kuin vaikka 
paikallinen maitokahvi ja 
sopii siis herkällekin vatsalle. 
Ihan hyvin sitä voi iltapäivälläkin 
tilata ja juoda. Ihan sama.  
Niistä muista erikoiskahveista 
menee vaan vatsa... 

Voihan kaakaotakin juoda 
mihin vuorokauden aikaan tahansa.




Hyvää oli! 
Piti se maitovaahtokin vielä 
erikseen lusikoida. =D 
Puista tipahteli viereeni 
ihan syksyisiä lehtiä... 

Syksy ja kevät yhtaikaa. 





14.1.2018

Paluu arkeen








Itselleni ostin reissulta tämän. 


En muotia, enkä luksusta. 



Tässä peltipurnukassa oli 
alunperin suklaata mutta 
en minä niiden vuoksi sitä halunnut. 
(Loppujen lopuksi kovehdeissakin 
oli vehnää joten ne menivät muille.)  

Halusin sen omakseni 
siksi että sain siitä iki-ihanan 
gluteenittomien keksien purnukan. 



Amarylliksien viimeiset valkoiset 
kukat kukkivat näin 
somasti maljakossa. 





Vuoden ensimmäinen omenapiiras 
syntyi joulun nahistuneista omenista. 
Kummasti ne kuitenkin elävöittävät 
piirasta vaikka niiden poiskuorimani 
kuori oli jo nahkamainen. 



Muruomenapiirakka 


200 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl  (ruoko)sokeria   
2,5 dl gluteenittomia jauhoja  

(Mix, hieno)
1  kananmuna  
0,75 dl  kermaa   
1 tl  leivinjauhetta   
1 tl  vaniljasokeria   
3-4  omenaa  
    kanelia ja sokeria 


Kuori ja pilko omenat paloiksi
ja pirskota paloihin sitruunanmehua 
tummumisen estämiseksi. 
(Ei ole pakollinen) 
Lisää paloihin sokeria 
ja kanelia makusi mukaan
ja sekoita. 

    Sekoita huoneenlämpöinen voi kulhossa
sokerin kanssa.
    Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). 


Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa;
se ripotellaan viimeiseksi piiraan päälle.

    Lisää varsinaiseen pohjataikinaan muna,
kerma, leivinjauhe ja vaniljasokeri.  

Sekoita tasaiseksi. 
Taikinan kuuluu olla 
valuvaa tässä vaiheessa. 

    Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan
ja ripottele päälle omenapalat.
  Ripottele omenoiden päälle alussa sivuun jätetty taikina,
-johon voit halutessasi lisätä hieman gluteenittomia 
jauhoja lisää niin
se paistuu piiraan päälle hauskan murumaisesti. 

Ripottele pinnalle
vielä kanelia ja sokeria.

    Paista 200 asteessa n. 30 min.
 


Nauti vaniljajäätelön,
vaniljakastikkeen 
tai kermavaahdon kera.







Ohje on mukaeltu
ja gluteenittomaksi muokattu
 Kotikokki.net-reseptistä. 










12.1.2018

Muualle mahtumattomia






Kyyhkysiä katolla.


Se katto kuului taloressukalle 
joka oli myytävänä. 


Tämä talo näytti hylätyltä... 

 



Murattien valtaamia puita... 



Samettisen sammaleisia puita... 





Ja lisää murattien valtaamia puiden runkoja. 




 




11.1.2018

Koska tämä on myös puutarhablogi







Niin, täytyyhän reissupostauksessa 
olla kasvejakin. 
Aloitetaan eräässä Milanon kadun 
varressa kasvaneilla 
vaaleanpunaisilla ruusuilla.






Tämä viehko parvekenäkymäkin 
on samaisesta kaupungista. 


Samoin haalea ruusu. 

Siellä bongaamani punaiset ruusut ovat 
siitä kaupungista kertovassa postauksessa. 



Upea parveke! 
Reissulla näin tosiaan 
mitä upeampia parvekkeita! 
Toiset niistä kukoistivat vielä 
joulunakin kuten vaikkapa tämä. 


Valkoisia syklaameja 
vaalealla seinämällä. 
Joskus pelkkä ikkunalauta riittää 
kukkienrakastajalle. 





Myös talojen katot oli valjastettu 
kaiken maailman kasveille. 

Tässä ihanasti kattoterassilta roikkuu 
kasveja kuin vihreänä verhona, 
romanttisena ikkunanäkymänä. 



Puistossa tapasin tällaisen viehkeän 
mutta hieman piikikkään 
syysruskaisen köynnöksen.



Muratteja tosiaan on kaikkialla 
ja minä otinkin mukaani muutaman 
oksan italialaista murattia, espanjalaisteni 
seuraksi. Saapa nähdä tappelevatko ne 
keskenään... 


Kukkakaupoissa oli myynnissä 
mm  syklaameja, jouluruusuja, 
rukkuruusuja, atsaleoita ja orvokkeja. 

Koska oli jouluviikko, myynnissä 
oli myöskin mm söpöjä ruukkukuusia. 





Orvokkeja tosiaan istutellaan jo 
jopa tuolla pohjoisessa kaunistamaan 
kukkapenkkejä ja ruukkuja. 



Tämä ikkuna on tässä siksi 
kun se oli niin kaunis. 






Jokin keltakukkainen puu yrittäisi 
jo kukkia jos vain saisi... 




Näiden portaiden tuoksuttajana 
on kesällä iki-ihana tähkälaventeli. 
Samaa ihanuutta on kukkapenkissäni. 
Ei tosin noin elinvoimaisena ja 
kookkaana pensaana, koska talvi... 



Tuija-aitakin olisi mukava 
jos se meidän pihassa kasvaisi. 
Se ei taida pitää savimaasta? 




Nykyaikaisillakin parvekkeilla 
harrastetaan kukkien ja kasvien kasvatusta.
Niistä saa samalla varjoa ja suojaa 
auringolta sekä näkösuojaa 
ja yksityisyyttä parvekkeelle. 
Ja meille muille silmänruokaa.